Elokuva-arvio: Jättiläinen – Yhteiskunnallinen draama Talvivaaran kaivoksen tarinasta
Jättiläinen kantaa itsensä horjahtelematta ja turhia selittelemättä ja kuin vaivihkaa lyö pöytään elegantin analyysin suomalaisen korruption hienomekaniikasta.
Jättiläinen, kuvassa Pekka Perä (Jani Volanen).
Käsikirjoittaja Pekko Pesosen ideasta lähteneestä Jättiläinen -elokuvasta (Suomi 2016) piti tulla vastine politiikkaa dramatisoiville Eduskunta-näytelmille. Matkan varrella Talvivaaran kaivoksen tarinasta hioutui perinteinen yhteiskunnallinen draama. Pesosta avustaneiden toimittajien taustatiedot terävöittivät argumentointia. Aleksi Salmenperän täsmällinen ohjaus ja takaumarakenne lisäsivät poliittisen jännärin intensiteetin. Jani Volanen tekee Pekka Perästä suurta tarinaa kirjoittavan opportunistin, jonka selustan suomalainen elinkeinopolitiikka auliisti turvaa. Joonas Saartamon Talvivaaran lupa-asiat pöydälleen saava ympäristövirkamies kärvistelee omantunnon ja maan tavan ristipaineessa, Peter Franzénin verkostoitujapomon kiristäessä ruuvia. Talvivaaran tunkiota verekseltään tonkiva Jättiläinen on poikkeuksellinen kotimainen elokuva. Se kantaa itsensä horjahtelematta ja turhia selittelemättä ja kuin vaivihkaa lyö pöytään elegantin analyysin suomalaisen korruption hienomekaniikasta.
******
Jättiläinen, ma 29.3. klo 22.00 Tv1