Elokuva-arvio: JFK – avoin tapaus sekoittaa aitoa ja tekaistua arkistomateriaalia
JFK – avoin tapaus sekoittaa aitoa ja tekaistua arkistomateriaalia mestarillisesti, pateettisen tunteikkaan ja väitteensä suggestiivisiksi draamaelokuvaksi.
Kevin Costner elokuvassa JFK – avoin tapaus.
Vuonna 2003 selvitettiin, että vain 19 prosenttia amerikkalaisista uskoi Lee Harvey Oswaldin vastanneen yksin presidentti John F. Kennedyn murhasta. Suurimpia syitä ”virallisen totuuden” näin laajaan epäilemiseen lienee JFK – avoin tapaus.
Oliver Stonen parhaan ohjaustyön ”todisteita” on kumottu muun muassa Vincent Bugliosin massiivisessa Reclaiming History -teoksessa. Aitoa ja tekaistua arkistomateriaalia mestarillisesti sekoittavan, pateettisen tunteikkaan ja väitteensä suggestiivisiksi ”näin se tapahtui” -jaksoiksi muuttavan elokuvan teho piilee kuitenkin sen perustana olevassa teoriassa.
Stonesta puolustusbudjetteja karsineen JFK:n murha oli sotaa janoavien tiedustelupomojen ”fasistinen vallankumous”. Näkemys mihin vain pystyvistä varjohallitsijoista tuntuu vetoavan yleisellä tasolla keskushallintoa vieroksuviin.
****½
JFK – avoin tapaus, pe 14.8. klo 21.00 Yle Teema & Fem
Lue myös: Elokuva-arvio: Seraphine – elämänkertaelokuva ranskalaisesta kansantaiteilijasta