Elokuva-arvio: Kapteeni kuvaa ihmisen kykyä pahuuteen, mutta jättää sen syvemmin analysoimatta
Tositarina natsi-Saksan viimeisiltä hetkiltä kertoo nuoresta sotilaasta, joka alkaa esiintyä Führerin valtuuttamana erikoisupseerina.
"Kapteeni" Willi Heroldin pikatuomioistuin murhasi muutamassa viikossa lähes 200 ihmistä.
Kapteeni (Der Hauptmann) on saksalainen sotaelokuva vuodelta 2017. Vakoojatrillerin Red ja Outolintu-elokuvia ohjanneen Robert Schwentken kotimaassaan Saksassa käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa eletään natsi-Saksan luhistumisen viimeisiä päiviä vuonna 1945. Saksan armeijassa vallitsee kaaos ja pakokauhu.
Sotilaskarkuri, korpraali Willi Herold (Max Hubacher) pakenee teloittajia henkensä hädässä ja törmää ojaan ajaneeseen sotilasajoneuvoon. Sieltä hän löytää kapteenin univormun ja vetää sen ylleen. Kapteenin roolissa Herold päätyy teloituttamaan sotilaskarkureiden vankileirillä kaltaisiaan ja lopulta terrorisoimaan pientä kaupunkia. Vainotusta tulee vallan merkkien kautta vainooja, joka humaltuu vallastaan aina vain enemmän.
Tositapahtumiin perustuva ankaran mustavalkoinen elokuva kuvaa totaalista moraalista rappiota, opportunismia ja ihmisen kykyä pahuuteen, mutta jättää ne tarkemmin analysoimatta, kuten myös Heroldin persoonan. Kovin ilmeistä symboliikkaa sen sijaan kyllä piisaa, etenkin elokuvan viimeisissä kuvissa. Kapteeni on kunnianhimoinen, mutta lopulta hieman etäiseksi jäävä tutkielma ihmisessä asuvasta pimeydestä.
***
Kapteeni, torstai 14.10. klo 22.20, Teema & Fem