Elokuva-arvio: Koesoitto kuvaa uskottavasti esiintyvän muusikon paineita ja soittamisen nyansseja
Ina Weissen ohjaama armoton draama suorituspaineesta klassisen musiikin maailmassa.
Nina Hoss näyttelee elokuvan soitonopettajaa.
Koesoitto (Das Vorspiel) on saksalainen draamaelokuva vuodelta 2019. Musiikin vaateet ja esiintyvän taiteilijan paineet, nuorenkin, voivat tunnetusti olla mittavat. Soittamista on usein kuvattu elokuvissa piittaamattomasti sinne päin huitaisten. Jos paneudutaan haastavasti soittamisen nyansseihin, auttaa ratkaisevasti, jos roolin esittäjä kykenee musisoimaan oikeasti eli uskottavan oloisesti.
Onneksi näin tehdään itsekin vuosikymmenet soittaneen Ina Weissen musiikkidraamassa. Nina Hoss esittää kireähköä soitonopettajaa ja äitiä. Hän keksii koesoitossa kuulemansa pojan (jo omaa uraa tekevä Ilja Monti) lahjakkaaksi viulistiksi ja ryhtyy opettamaan tätä. Myös naisen oma poika soittaa, vaikka harrastaisi muutakin, kuten pelaisi jääkiekkoa.
Soitto-osuudet tuovat dramaturgista realismia ilottomaan tarinaan, jossa odotukset ja suorituspaineet johtavat yhteentörmäyksiin. Kasvatuksensa seurauksena neuroottinen, epäonnistumista pelkäävä nainen kipuilee omassa elämässään ja suhteessaan ranskalaiskumppaniinsa. Tosin hämäräksi jää, mitä elokuva lopulta koettaa sanoa naisen seksuaalisuudesta.
***
Koesoitto, keskiviikko 11.5. klo 21.45, Teema & Fem