Elokuva-arvio: Lara on masentava elokuva eläköityvän naisen edesottamuksista
Entisen virkanaisen kuusikymppisiä seuraavassa elokuvassa ei riemu repeä. Lara Jenkins (Corinna Harfouch) on jostain syystä jäänyt jo tuon ikäisenä eläkkeelle, eikä hänellä ole erityisen likeisiä välejä kehenkään.
Corinna Harfouch on Lara Jenkins, joka havahtuu elämättömän elämän realiteetteihin.
Laran pianistipoika Rikhard (Tom Schilling) on kuitenkin osuttanut oman suuren ensikonserttinsa äidin 60-vuotispäiväksi, ja ohjelmassa on Chopinin etydien ohella Rikhardin debyyttisävellys. Siitäkin seuraa hermostumista, eikä Laran päivän kulku ole missään vaiheessa vapautunut.
Niin ohjaaja Jan-Ole Gerster kuin näyttelijätkin ilmaisevat tämän vakuuttavasti. Vaan missä pointti? Siinä että elämättömään elämään ja käyttämättömiin mahdollisuuksiin voi joutua havahtumaan turhan myöhään.
Älykäs, kyynistynyt Lara opiskeli itsekin nuorena pianonsoittoa, mikä katkesi kenties väärinkäsitykseen. Masentavan ilmapiirin vuoksi elokuvaa ei voi varsinaisesti suositella, vaikka se on taidokas itseymmärryksen analyysi pohjalta ”auts – näin kaikki meni”.
**½
Lara, keskiviikko 18.5. klo 23.00, Teema & Fem