Elokuva-arvio: Once Upon a Time… in Hollywood -elokuvaa kantaa Leonardo DiCaprion ja Brad Pittin kaverikemia

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Bratt Pitt on stunt-mies Cliff Booth, joka ottaa elokuvassa yhteen Bruce Leen kanssa ja vierailee Charles Mansonin kultin ranchilla.  © Andrew Cooper
Bratt Pitt on stunt-mies Cliff Booth, joka ottaa elokuvassa yhteen Bruce Leen kanssa ja vierailee Charles Mansonin kultin ranchilla. © Andrew Cooper
Kulttiohjaaja Quentin Tarantino palaa western-kokeiluiden jälkeen ydinosaamisalueelleen. Elokuvamaailmaan historialla leikittelevä Once Upon a Time… in Hollywood kypsyy viihdyttäväksi nostalgiatripiksi.

Harvion tekee mieli kiittää 154-minuuttista elokuvaa ilmaisun tiiviydestä, mutta nyt se on paikallaan. Quentin Tarantinon alati paisuneella asteikolla Once Upon a Time… in Hollywood on kompakti elokuva.

Poissa ovat uuvuttavat maratonmonologit, fetisistinen esikuville kumartelu ja itsetyytyväinen sisäpiirihenki. Samalla on päästy kerronnallisesta löysyydestä, jonka alle aikanaan uniikki korkean ja matalan sekoitussuhde on hautautunut.

Lännenmiehen pudotus

Vuoden 1969 Los Angelesiin sijoittuva elokuva ei nosta jalustalle ylenkatsottua elokuvan alalajia, vaan kokonaisen tekemisen kulttuurin. Hierarkkisen vanhan Hollywoodin, jossa ihmiset tietävät paikkansa ja asemaansa voi parantaa vain seuraamalla vakiintuneita sääntöjä.

Rick Dalton (Leonardo DiCaprio) on mustavalkoisen lännensarjan sankari, jolle väriaika tarjoaa rooleja vain uusien sankarien pieksemänä pahiksena. Putoaminen tuntuu katkeralta – italialaisista westerneistä tarjotut roolit suoranaiselta loukkaukselta.

Daltonin pitkäaikainen stunt-mies ja ystävä Cliff Booth (Brad Pitt) suhtautuu alamäkeen tyynemmin. Varamiehellä on vähemmän menetettävää.

Epäsuhtaisen kaksikon välille virittyvä kaverikemia on elokuvan sydän. Enemmän kuin veli, vähemmän kuin vaimo Booth kuvaa suhdettaan Daltoniin.

Tarantino upottaa valenäyttelijänsä oikean Hollywoodin aikalaistodellisuuteen.

Kutsuilla ja kulisseissa pyörii uusia ja nousevia tähtiä Roman Polanskista (Rafal Zawierucha) Sharon Tateen (Margot Robbie), Steve McQueenista (Damian Lewis) Bruce Leehen (Mike Moh).

Hollywoodin murros

1960- ja 70-lukujen taite oli uuden ja vanhan Hollywoodin vedenjakaja, jossa radikaalit tuulet heiluttivat jähmeää studiojärjestelmää. Tarantino katsoo muutosta asemaansa menettävien vanhan liiton miesten ja heitä kannatelleen populaarikulttuurin näkökulmasta.

Ohjaajalle auringonlaskuun ratsastavat toiminnan miehet ovat todellisia sankareita. DiCaprion ja Pittin hahmoihin pumppaama karisma auttaa näkemään heidät sellaisina. Huikeassa vedossa olevat tähdet luovat Boothin ja Daltonin erikoiseen ihmissuhteeseen luontevan sävyn.

Tarantinon visiossa Hollywoodin kukkuloilla vaeltavat hipit näyttävät vanhoja hyviä aikoja uhkaavilta myrskypilviltä.

Uusi tuottaja

Väkivaltaisilla ylilyönneillä maustetun Once Upon a Time… in Hollywoodin voisi tuomita konservatiiviseksi päiväuneksi, mutta se ei tunnu sellaiselta. Tarantino ei julista mitään vaan keskittyy ihailemaan menetettyä taikamaailmaansa.

Elokuva on kuin vuoden 1969 Hollywoodissa luu ulkona kruisaileva turisti, jonka kasvoilla loistaa tyytyväinen virne.

Hauskaa on ollut, taas, mutta tällä kertaa ohjaaja on malttanut olla ahmimatta liikaa.

Ehkä siinä on auttanut tuottajan vaihdos. Once Upon a Time… on ensimmäinen elokuva, jonka Tarantino tekee ilman #metoo-kohun pääpahista Harvey Weinsteinia. Uutena tuottajanimenä remmissä häärii Harry Potter -elokuvilla ja Gravityllä mainetta hankkinut David Heyman.

Tuottajaportaan päivittymisen merkitystä voidaan vain arvailla, mutta jokin on totisesti muuttunut. Once Upon a Time… on Tarantinon paras elokuva sitten Kill Billien (2003, 2004). Samalla b-elokuvaestetiikan rehabilitoija ottaa askeleen uuteen suuntaan.

****

Once Upon a Time… in Hollywood, sunnuntai 21.8. klo 21.00, Nelonen

X