Elokuva-arvio: Maps to the Stars on omaperäinen melodraaman ja satiirin ristisiitos
Maps to the Stars -elokuvan melodraaman usva ja ihmissuhteiden solmut ovat niin sakeita ja sotkuisia, että ne synkeydestään huolimatta myös naurattavat.
Julianne Moore palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla parhaan naisnäyttelijän palkinnolla roolityöstään Havanan osassa elokuvassa Maps to the Stars.
Kanadalaisohjaaja David Cronenbergin elokuvista kaikki eivät ole onnistuneita, mutta sitä ei voi kieltää, etteikö niissä olisi aina omanlaistaan särmää. Vuonna 2014 valmistunut Maps to the Stars on omaperäinen melodraaman ja satiirin ristisiitos, jossa Cronenbergin piikki kohdistuu Hollywoodiin ja sen sekopäisiin asukkaisiin.
Bruce Wagner ehti kirjoittaa alkuperäiskäsikirjoituksestaan jo romaaninkin ennen kuin Cronenberg pääsi työstämään siitä elokuvaa. Wagnerin tarinan keskiössä on tv-psykologi tohtori Weiss, hänen lapsitähtipoikansa Benjie sekä parantolasta palaava skitsofreniaa sairastava tyttärensä Agatha. Tärkeä sivuhenkilö on kuolleesta äidistään hallusinaatioita näkevä filmitähti Havana.
Henkilöiden ulospäin ylellinen elämäntyyli kätkee sisäänsä myrkyllisiä muistoja ja tunteita, jotka lopulta purkautuvat väkivaltaisesti. Lopulta melodraaman usva ja ihmissuhteiden solmut ovat niin sakeita ja sotkuisia, että ne synkeydestään huolimatta myös naurattavat.
***½
Maps to the Stars, su 10.5. klo 21.00 Hero
Lue myös: Elokuva-arvio: I Feel Pretty -komedia korostaa itsetuntoa ja itsensä hyväksymistä