Elokuva-arvio: Mid90s kuvaa ysärin lapsen nuoruuden kipuilua aidontuntuisesti

Los Angelesissa 1990-luvun puolivälissä varttuva Stevie löytää uusia ystäviä ja saa kovia oppitunteja päästessään skeittaajaporukan seuraan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Stevie (Sunny Suljic, oikealla eturivissä) löytää skeittiporukasta oman paikkansa.

Los Angelesissa 1990-luvun puolivälissä varttuva Stevie löytää uusia ystäviä ja saa kovia oppitunteja päästessään skeittaajaporukan seuraan.
Teksti: Pekka Eronen

Mid90s on yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 2018. On hyvä kirjoittaa siitä, minkä tuntee ja tietää. Siksi esikoiskirjailijat ammentavat usein omista nuoruudenkokemuksistaan. Jonah Hill teki samoin omassa esikoisohjauksessaan.

Kohelluskomedioista vakavampiin rooleihin siirtynyt näyttelijä kertoo 13-vuotiaasta Steviestä 1990-luvun puolenvälin Los Angelesissa. Koti on piittaamaton ja väkivaltainen.

Kun äiti (Katherine Waterston) keskittyy miesasioihin ja vihainen isoveli kommunikoi lähinnä lyömällä, toimii nuorten skeittaajien ryhmä Stevielle perheen korvikkeena.

Elokuvassa on tyhjäkäyntisiä hetkiä, mutta nekin taitavat kuulua ikäkauteen. Kaveriporukan tyypeissä ja kasvutarinassa on aitoutta muutenkin kuin karheiden kuvausratkaisujen puolesta.

Elokuvan lujaa sykkivä sydän on kuitenkin nuori Sunny Suljic, joka ei ainoastaan esitä Stevietä, vaan elää tämän arkea.

Aikalaismusiikin seassa yllättää, kuinka hienosti unkarilaisen hevibändin Omegan 1960-luvun lopun hitti Gyöngyhajú lány sopii vuosikymmeniä myöhemmän sukupolven nostalgiaa hehkuttamaan. Nuoruus on ajatonta.

****

Mid90s, maanantai 1.8. klo 22.35, TV2

X