Elokuva-arvio: Napoliin sijoittuva Salattu rakkaus ruotii sukupuoliasenteita verkkaisen kiehtovasti
Salattu rakkaus -elokuvassa menneisyys ja nykyisyys, trillerimäinen mysteeri ja Delian kipeät muistot muovautuvat hienovaraiseksi tarinaksi siitä, kuinka hyvin tuskallisen menneisyyden pystyy kohtaamaan ja hyväksymään – vai pystyykö lainkaan.
Salattu rakkaus oli aikanaan ehdolla Cannesin elokuvafestivaalin Kultainen palmu -palkinnon saajaksi.
Italialainen kirjailija Elena Ferrante on tullut tunnetuksi 2010-luvun alkupuolella kirjoittamastaan Napoli-tetralogiasta. Ihmisenä Ferrante on arvoitus, sillä kyse on salanimestä, jonka taakse on arveltu kätkeytyvän tunnettu kääntäjä Anita Raja. Mitään todistetta tästä ei kuitenkaan ole löytynyt. Ferrantesta tiedetään vain syntymävuosi, 1943.
Napoliin sijoittuu myös Ferranten 1992 julkaistuun romaaniin Amalian rakkaus perustuva elokuva Salattu rakkaus. Siinä Bolognassa asuva sarjakuvataiteilija Delia (Anna Bonaiuto) joutuu palaamaan synnyinkaupunkiinsa Napoliin äitinsä hukuttua. Kuolemaa pidetään itsemurhana, mutta Delia ei usko tähän, vaan alkaa penkoa äidin lähimenneisyyttä.
Mario Martonen ohjaustyössä Napolin vilkkaat kadut toimivat taustana Ferranten ihmissuhteita ja napolilaisen työväenluokan sukupuoliasenteita verkkaisen kiehtovasti ruotivalle kudelmalle.
***½
Salattu rakkaus, ke 4.8. klo 22.30, Teema & Fem