Elokuva-arvio: Nuoren naisen muotokuva kertoo naiseudesta patriarkaalisen vallan alla 1770-luvun Ranskassa
Nuoren naisen muotokuva on kaunis ja viisas tutkielma naisista ja siitä naiseuden roolista, jonka patriarkaalinen aika jätti vähättelemälleen sukupuolelle.
Aatelisnaisen (Adéle Haenel) ja taiteilijan (Noémie Merlant) tunteet syvenevät Céline Sciamman upeassa elokuvassa. © Ylen kuvapalvelu
Aika on 1770-luku ja paikka syrjäinen saari Bretagnessa.
Taiteilija Mariannen (Noémie Merlant) tulee maalata nuoren aatelisneidon Héloisen (Adèle Haenel) muotokuva, tämän tietämättä. Tehtävän antoi naisen kreivitäräiti (Valeria Golino), joka aikoo potretin avulla järjestää tyttären naimisiin äveriään milanolaismiehen kanssa. Mallin ja salaa työskentelevän taiteilijan kanssa saarella asuu taloudenhoitaja Sophie (Luàna Bajrami).
Tarinan viidettä naista ei nähdä: hän on Héloisen sisar, joka valitsi mieluummin kuoleman kuin pakkoavioliiton.
Kyseessä on myös elokuva taiteesta, rakkaudesta ja niiden kohtaamisesta sekä kielletyistä tunteista ja vaivihkaisista vihjeistä. Tietäväiset etsivät elokuvasta henkilökohtaistakin tilitystä, olivathan Haenel ja ohjaaja-kirjoittaja Céline Sciamma muodostaneet aiemmin rakastavaisina tunnetun taiteilijaparin.
Elokuvailmaisu hipoo taiteen taitoa viimeistä vivahdetta myöten.
*****
Nuoren naisen muotokuva, perjantai 29.9. klo 22.15, Teema & Fem
