Elokuva-arvio: Nuorten rippileirille sijoittuva Eden hellii suomalaisia kesämaisemia
Riparipappi yrittää ohjata leiriläisiä omaan suuntaansa, mutta kaikki eivät ole valmiit pelaamaan samoilla säännöillä, ja harras leiritunnelma on vain toiveunta.
Edenissä ihastumiset ja vihastumiset vuorottelevat, eikä yhteentörmäyksiltä aikuistenkaan kanssa vältytä.
Rippileiri on ollut monelle suomalaisnuorelle tärkeä kokemus, mutta silti sitä ei ole juuri kotimaisissa elokuvissa käsitelty. Siinä mielessä Ulla Heikkilän käsikirjoittama ja ohjaama draamaelokuva Eden (2020) on kiinnostava tapaus.
Joukko nuoria vetäytyy kesäiselle rippileirille, jossa sitten nousee esiin riitoja, romansseja, erilaisia persoonallisuuksia ja myös vaihtelevia näkemyksiä uskonnosta ja Jumalasta. Jotkut haluavat uskoa, toiset eivät ja muutamat eivät piittaa suuntaan tai toiseen. Kunhan saavat tämänkin siirtymäriitin tiellä lapsuudesta aikuisuuteen suoritettua.
Pietari Peltolan kuvaus hellii suomalaisia kesämaisemia ja Babel-yhtyeen musiikki luo tapahtumien taustalle jopa hieman surrealistista tunnelmaa. Elokuva on Heikkilän esikoisohjaus ja sellaisena varsin pätevä. Käsikirjoitus ei toimi aivan yhtä hyvin, vaan jättää asioita ilmaan tai jotenkin puolinaisiksi.
Ennen kaikkea elokuva on kuitenkin näyteikkuna uudelle kotimaisten elokuvanäyttelijöiden sukupolvelle. Linnea Skog, Aamu Milonoff, Amos Brotherus ja Bruno Baer ovat kukin jo tahoillaan antaneet hyviä näyttöjä, ja tässä he ovat kaikki yhdessä. Vanhempina sielunpaimenina nähdään Tommi Korpela ja Satu-Tuuli Karhu.
***
Eden, tiistai 9.8. klo 21.00, TV2