Elokuva-arvio: Onibaba – tappajat kuvaa kaunistelemattomasti hengissä pysymisen maailmaa

Onibaba – tappajat -elokuvanohjaaja-käsikirjoittaja Kaneto Shindo halusi kuvata mustavalkotyönsä korkean elefanttiheinikon keskellä. Sopivan paikan löydyttyä rakennettiin niukat kuvausmiljööt sekä pystytettiin alkeellinen leiri kolmekuukautista työskentelyperiodia varten.

Eletään sotaisaa 1300-lukua. Heinikon keskellä piilee kuoppa, johon kaksi naista tappaa paikalle eksyneitä sotureita saadakseen näiden varusteita myymällä ruokaa. Vanhempi (ohjaajan näyttelijävaimo Nobuko Otowo) ja tämän miniä (Jitsuko Yoshimura) saavat kuulla poikansa/puolisonsa kuolleen. Nuori leski lämpenee suruviestin tuoneelle naapurille (Kei Satô), mutta anoppi ei katso käänteitä hyvällä. Hän alkaa pelotella miniäänsä tappamaltaan samurailta anastetulla paholaisnaamiolla.

Perinnerummutuksen kiihkoa hyödyntävä moraliteetti kuvaa kaunistelemattomasti maailmaa, jonka sota ja taistelu hengissäpysymisestä on ajanut kurimukseen. Maskin kirous nojaa kansansatuun, mutta Shindo ulotti kuvauksensa kommentiksi atomipommien runtelemista kasvoista.

****½

Onibaba – tappajat, to 19.11. klo 21.00 Yle Teema & Fem

Lue myös: Elokuva-arvio: Suojelijat – tarina ensimmäisen maailmansodan kotirintamalta