Elokuva-arvio: Painostus on tiukka kuvaus liikaa nähneen ja kokeneen poliisimiehen murtumispisteestä

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sean Connery elokuvassa Painostus.
Sean Connery elokuvassa Painostus. © Yle kuvapalvelu
Sean Connery näyttelee etsivä Johnsonia, jonka kuulustelumetodit luisuvat väkivallan puolelle elokuvassa Painostus.

Kun Sean Connerya houkuteltiin 1970-luvun alussa palaamaan jo kertaalleen hylkäämäänsä James Bondin rooliin, hän asetti ehdoksi sen, että tuotantoyhtiö United Artists tekisi kaksi Conneryn itse valitsemaa projektia.

Näin kävi, ja niinpä Connery teki vielä Bond-elokuvan Timantit ovat ikuisia. Toinen Conneryn lempiprojekteista realisoitui Sidney Lumetin elokuvaksi The Anderson Tapes (1971) ja toinen oli niin ikään Lumetin ohjaama Painostus (1973). Sekä Connery että Lumet olivat tuolloin hyvässä vedossa ja niinpä Britanniassa tehty, John Hopkinsin näytelmään perustuva Painostus on varsin onnistunut ja tiukka kuvaus liikaa nähneen ja kokeneen poliisimiehen murtumispisteestä.

Conneryn intensiivisesti esittämä etsivä Johnson ylittää rajan kuulustellessaan lasten ahdistelusta epäiltyä Baxteria (Ian Bannen) ja tulee osoittaneeksi järkyttävällä tavalla, että vuodet rikosten maailmassa ovat tehneet Johnsonista lähes yhtä kauhean ihmisen kuin hänen jahtaamansa rikolliset.

Näytelmäpohja näkyy rajatuissa interiööreissä, jotka luovat iskevän klaustrofobisen tunnelman yhteen rankimmista poliisiväkivaltaa käsittelevistä elokuvista. Lumet hyödyntää esimerkillisesti näyttelijöitään, miljöötä ja tarinan psykologisia ulottuvuuksia.

****

Painostus, to 1.10. klo 21.00 Yle Teema & Fem

Lue myös: Elokuva-arvio: Sully – uroteko Hudson-joella perustuu tositarinaan

X