Elokuva-arvio: Pakojuna on vankilapakogenreä parhaimmillaan
Hyvin alkanut vankilapako saa karmaisevan lopun, sillä veturin kuljettaja kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen ja pakojuna kiitää entistä kovempaa kohti tuhoaan.
Juna ei ole koskaan vaikuttanut elokuvissa yhtä vaaralliselta. Sen kokee pääosan vakuuttavasti näyttelevä Jon Voight.
Pakojuna (Runaway Train) on yhdysvaltalainen toimintaelokuva vuodelta 1985. Epäilemättä Akira Kurosawalla oli mielessään hieman syvämietteisempi hahmotus 1960-luvun lopun Pakojuna-käsikirjoitukselleen. Teksti päätyi lähinnä kasaribulkin tuottamona aikakirjoihin jääneelle Cannon-yhtiölle.
Aiheen sai Neuvostoliitosta länteen hakeutunut lahjakkuus Andrei Konchalovsky, joka kyllä yritti haastatteluissa pilata vaikutelmaa pinnistetyillä vertauskuvilla maailman kiihtyvästä tuhonkierteestä.
Elokuvassa ilman ohjaajaa jäänyt neljän veturin letka runnoo ohjuksen lailla eteenpäin kyydissään kaksi juuri erikoisvankilasta karannutta rikollista. On sattumapeliä, että Manny (vakuuttavan raivokas Jon Voight) saa loukkuun peesaajakseen uhoavan nuoren tolvanan (Eric Roberts).
Kun tilanne on lukittu kiskoille, on latauskin tuima. Vankilapakogenreä rikastuttaneessa Pakojunassa kontrolloimattoman junan puhdas liikevoima käy päälle. Viranomaiset voivat vain seurata monitoreiltaan junan etenemistä ja yrittää raiteenvaihdoilla estää törmäykset.
****
Pakojuna, sunnuntai klo 21.00, FOX