Elokuva-arvio: Prisoners – Vangitut: Synkkätunnelmaisen jännärin hahmojen inhimillisyys vetoaa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
prisoners - vangitut
Katoamistapaus pistää etsivä Lokin (Jake Gyllenhaal) mietteliääksi. © sub
Pikkukaupungissa asuvan puusepän kuusivuotias tytär ja tämän paras ystävä siepataan. Epätoivoinen isä päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Yhdysvaltalainen rikoselokuva vuodelta 2013. Ohjaaja Denis Villeneuven viimeisimpien teosten Dyynin (2021) sekä Blade Runner 2049:n (2017) tunnusmerkkejä ovat eeppisyys ja viipyilevä kerronta. Aikaisempi Prisoners – Vangitut etenee hiukan reippaammin, eikä tarinan taika hellitä kahden ja puolen tunnin aikana hetkeksikään.

Alussa kaksi perhettä viettää kiitospäivää yhdessä. Vanhempien laseissa lainehtii viini, teini-ikäiset lapset viihtyvät television ääressä ja pienemmillä tytöillä riittää energiaa. Ilta päättyy hätäännykseen: alakouluikäistä Annaa ja Joyta ei löydy mistään. Ainoa johtolanka on tienvarteen pysäköity asuntoauto, joka sekin on kadonnut.

Alkaa tapahtumaketju, jossa kukin yrittää tehdä parhaansa tyttöjen löytämiseksi. Hugh Jackman tulkitsee isää, jonka tuska purkautuu äksyilynä ja suoraviivaisena toimintana. Oman käden oikeuden vastavoimana nuuskii Jake Gyllenhaalin etsivä Loki, joka ei hänkään ole täysi viilipytty.

Synkkätunnelmaisen jännärin hahmojen inhimillisyys vetoaa: vaikka käytöksen syyt ymmärtää, on vaikea olla kenenkään puolella. Paitsi ehkä perheiden äitien, jotka kuvataan – harmillisesti – lähinnä hiljaisen lamaannuksen kautta.

****

Prisoners – Vangitut, lauantai 4.12. klo 21.00, Sub

X