Elokuva-arvio: Rakkaustarina Jäinen saari perustuu Mika Waltarin tekstiin

Jaa artikkeliTilaa Seura
Jäinen saari, kuvassa Kalervo Koski ja Annikki Moksi.
Jäinen saari, kuvassa Kalervo Koski ja Annikki Moksi. © Yle kuvapalvelu
Taiteilijan (Kalervo Koski) ja opiskelijatytön (Annikki Moksi) tarina Jäinen saari perustuu Mika Waltarin novelliin.

Suomalainen elokuvateollisuus murtui 1960-luvun alussa. Isojen tuotantoyhtiöiden valta hiipui, ja tilalle tuli useita pienempiä yrittäjiä. Monilla heistä putki katkesi yhden tai kahden elokuvan jälkeen. Yksi uusista tulokkaista oli Erik Häkkinen.

Tv-ensi-iltana nähtävä Jäinen saari (Suomi 1964) on hänen kahdesta ohjauksestaan jälkimmäinen. Puitteet ovat ainakin kunnossa. Elokuva perustuu nimittäin Mika Waltarin novelliin. Varsinainen ongelma on itse toteutuksessa. Juopon taiteilijan (Kalervo Koski) ja opiskelijatytön (Annikki Moksi) rakkaustarina on juuri niin naturalistinen, miltä kuulostaakin. Waltarin teoksen runollinen realismi on jäänyt saavuttamatta.

Vahvoja näyttelijäsuorituksia kaipaava kamarinäytelmä kaatuu ennen kaikkea amatöörinäyttelijöiden epätasaisuuteen ja henkilöohjauksen olemattomuuteen. Kuvan Häkkinen pääosin hallitsee olematta kuitenkaan mikään visionääri. Rytmi on kunnossa, mikä lienee ennen kaikkea veteraanileikkaaja Armas Vallasvuon (Laineen Tuntematon sotilas) ansiota.

**

Jäinen saari, ti 23.2. klo 22.25 Yle Teema & Fem

Lue myös: Elokuva-arvio: Kuuma kissa? – Tarina opettajan ja oppilaan suhteesta

X