Elokuva-arvio: Ready Player One on konsolipeliä muistuttava seikkailufantasia

Steven Spielbergin viihdyttävä seikkailufantasia vaatii katsojalta sopivia asetuksia. Jos ei ole ikinä konsolipelejä takonut, voi kaikki vilske vain särkeä päätä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Wade (Tye Sheridan) lähtee selvittämään virtuaalitodellisuus Oasiksen luojan, salaperäisen James Hallidayn kyhäämää arvoitusta. © Sub

Steven Spielbergin viihdyttävä seikkailufantasia vaatii katsojalta sopivia asetuksia. Jos ei ole ikinä konsolipelejä takonut, voi kaikki vilske vain särkeä päätä.
(Päivitetty: )
Teksti: Pekka Eronen

Toisaalta jonkun aktiivipelaajan mielestä Ready Player One -leffa saattaa olla turhan simppeli. Taidan kuulua kohderyhmään, sillä kaksi- ja puolituntinen vilahti kuin Sonic-siilin kyydissä.

Tye Sheridan on Wade – orpo nörttipoika tulevaisuuden konttikaupungissa, josta pakoa tarjoaa virtuaalimaailma Oasis. Siellä Wade on Parzival, ketterä kuski. Spielberg on tunnepuolen taituri. Hän saa katsojan pitämään niin oikean Waden kuin hänen avatarinsakin puolta, kun taistelut ja takaa-ajot seuraavat toistaan.

Kovin nostalginen paikka Spielbergin tulevaisuus kumminkin on. Vaikka liikutaan vuodessa 2045, tuntuu, että kaikki jännä on tapahtunut ennen vuotta 1995: Rautajätti, King Kong, Hohto, Bill & Ted, Paluu tulevaisuuteen… Ja edelleen etsitään samoja kolikoita ja avaimia, joita Mario ja Luigi ovat keränneet haalarit paukkuen jo digiaikojen alusta.

***

Ready Player One, la 15.5. klo  21.00, Sub 

X