Elokuva-arvio: Selma Vilhusen Hölmö nuori sydän kertoo teiniraskaudesta
Selma Vilhusen ohjaajanura lähti komeasti nousuun, kun hänen Pitääkö mun kaikki hoitaa (2012) sai parhaan lyhytelokuvan Oscar-ehdokkuuden. Onnistunut oli myös Vilhusen esikoispitkä draamaelokuva Tyttö nimeltä Varpu (2016). Sen sijaan Vilhusen seuraava pitkä ohjaustyö Hölmö nuori sydän (2018) ei oikein toimi. Vilhunen ja oman romaaninsa pohjalta käsikirjoituksen laatinut Kirsikka Saari kertovat tarinan teiniraskaudesta kuin se olisi optimistiseen säveleen päättyvä satu. Elokuvan nuoret suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta ikään kuin se ammattitaidottomille, työttömille ja itse asiassa vielä kouluja käyville teineille tipahtaisi kuin taivaasta. Rasismiakin sivutaan, mutta kömpelösti.
Realismi ja optimismi eivät oikein kohtaa tasapainoisesti teoksessa, joka lisäksi monen kotimaisen elokuvan tapaan antaa varsin yksipuolisen kuvan suomalaisista lähiöistä. On taas kerran kuin lähiöissä ei asuisi kuin maahanmuuttajia, rasisteja, rasittuneita yksinhuoltajaäitejä ja sekaisin olevia teinejä. Elokuvavoitti Jussi-palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta ja keräsi elokuvasaleissa noin 70 000 katsojaa.
**½
Hölmö nuori sydän, pe 25.12. klo 21.00 Tv2
