Elokuva-arvio: Silmäterä-draamaelokuvan hienovarainen kerronta ei selitä liikaa
Silmäterä-draamassa käsitellään vainoharhaisuutta, muukalaispelkoa ja elämää vailla tukiverkkoa.
Muukalaisen (2008) ja Hyvän pojan (2011) käsikirjoittajana ansioitunut Jan Forsström kuuluu nykysuomalaisen elokuvan kiinnostaviin, mutta kaupallisesti syrjään jääneisiin tekijöihin.
Silmäterä on hänen näyttävä esikoisohjauksensa. Elokuva kertoo Marjasta (Emmi Parviainen), joka asuu kahdestaan tyttärensä (Luna Leinonen Botero) kanssa. Lapsi on hänelle kaikki kaikessa.
Siksi hän järkyttyykin, kun tytön isä (Mazdak Nassir) ilmaantuu yhtäkkiä paikalle haluten tavata tyttärensä. Forsström on toteuttanut tiiviin draaman ihmisen epätoivoisesta yrityksestä elää ilman turvaverkkoja.
Vainoharhaisuuden ja muukalaispelon kysymyksiä pyörittelevän elokuvan kerronta on hienovaraista ja liiallisesta selittämisestä riisuttua.
****
Silmäterä, su 13.6. klo. 17.00, Hero