Elokuva-arvio: Visuaalisesti kaunis Betoniyö on samalla synkkä ja ahdistava
Mustavalkoelokuva Betoniyö sijoittuu valojen ja varjojen kesäiseen Helsinkiin, etäännytettyyn aikaan jossa tupakoidaan tauotta.
Betoniyö -elokuva kertoo rikkinäisyyteensä alistuneesta perheestä.
Pirjo Honkasalo ohjasi Pirkko Saision romaanista pysähdyttävän elokuvatulkinnan Betoniyö. Harvinaislaatuisen taitavasti se kääntää tiukan pienimuotoisen kirjan omalle, kuin kokonaisen maailmankuvan rakentavalle muotokielelleen.
Teos on visuaalisesti kaunis katsoa, kuin taidevalokuvien elävöitetty galleria, mutta samalla synkkä ja ahdistava tavalla, johon harva elokuva yltää maailmallakaan. Kyse on rikkinäisyyteensä alistuneesta perheestä. Isästä ei tiedetä. Kotiinsa kätkeytynyt äiti (Anneli Karppinen) pyytää 14-vuotiasta poikaa (Johannes Brotherus) pitämään silmällä isoveljeään (Jari Virman). Tämän täytyy seuraavana päivänä aloittaa vankeusrangaistus. Aamun sarastaessa koetusta murhenäytelmästä ei enää ole paluuta entiseen.
****
Betoniyö, ti 3.3. klo 22.05 Yle Teema & Fem
Lue myös: Elokuva-arvio: Viimeinen yhteys: The Dead Zone on tarina mielen ja ruumiin ristiriidoista