Elokuva-arvio: Whiplash on tutkielma äärimmäisestä omistautumisesta
J.K. Simmonsin (oik.) tulkitsema opettaja piiskaa Miles Tellerin (vas.) näyttelemää jazzrumpalia huippusuorituksiin kyseenalaisilla metodeilla elokuvassa Whiplash.
J.K. Simmons (oik.) ja Miles Tellerin (vas.) elokuvassa Whiplash.
Damien Chazellen upea musiikintekemiskuvaus Whiplash on myös hyvin epämiellyttävää katsottavaa. Elokuva seuraa, joka kohtauksessaan, 19-vuotiasta lahjakasta jazzrumpalia (Miles Teller), joka pääsee arvostettuun newyorkilaiseen musiikkiopistoon.
Piinaavaksi elokuvan tekee J.K. Simmonsin raivoisan suurenmoisesti näyttelemä opettaja. Merijalkaväen kouluttajakersanttien roolihahmoista piirteitä hakenut (!) sadistinen orkesterinjohtaja nöyryyttää oppilaita äärimmäisen vastuuttomasti sekä henkisellä että ruumiillisella väkivallalla – ja tarinoi jazzista legendoja, jotka eivät pidä paikkaansa.
Tulokasrumpali uhraa kaiken uransa eteen ja joutuu tekemään valintoja vain joutuakseen yhä uudelleen kiperään paikkaan. Vaativan jazzkappaleen mukaan nimetty Whiplash on vaikuttava tutkielma äärimmäisestä omistautumisesta sekä työn julmista ja tuhoisista seurauksista. Elokuva ja Simmons keräsivät kosolti arvopalkintoja. Chazellen seuraava ohjaus, musikaali La La Land oli kuin hyvitys kaikilla pastellisen ihanilla tunnoillaan.
****½
Whiplash, pe 25.9. klo 21.00 Yle Teema & Fem