Elokuva-arvio: Fantasiaelokuva Orfeus tempaisee kuuluisan runoilijan keskelle salaperäistä, unenomaista tapahtumaketjua
Antiikin mytologiassa Orfeus laskeutui Manalaan noutaakseen kuolleen vaimonsa. Fantasiaelokuvassa runoilija kohtaa kummankin maailman.
Kuvassa Orfeus (Jean Marais) ja Heurtebise (François Périer).
Taiteiden eri saroilla itseään toteuttanut ranskalaissurrealisti Jean Cocteau (1889-1963) piti itseään ennenkaikkea runoilijana, joka elokuvassaan Orfeus antaa katsojalle ohjeen: ”Ei tässä pidä ymmärtää, tässä pitää uskoa”. Cocteau oli mieltynyt myyttien ja unienkin kautta hahmottuvaan todellisuuteen, ja hän käsitteli kreikkalaistarua Manalasta vaimonsa tuovasta miehestä kolmessa elokuvassa.
Tämä aikansa Pariisiin sijoittuva mestariteos on selkeimmin tarun keskeisiä teemoja sovittava tulkinta. Cocteau tuo siihen sekä oman taiteilijakuvansa mukaisen runollisen että myös visuaalisen kosketuksen negatiivikuvineen ja filmiä takaperin pyörittävine illuusioineen.
Ohjaajan muusa ja rakastettu, kauniskasvoinen Jean Marais esittää runoilija Orfeusta, joka kuoleman porteilla käytyään ja sen saloista vihiä saatuaan palaa kotiin ja uudessa kärsimättömyydessään kohtaa kummankin maailman ja niiden asukkaiden rajallisuuden. Tekojaan tunnustamaan joutuu prinsessana Rolls Roycea ajatuttava, sääntöjä rikkova Kuolemakin.
*****
Orfeus, su 26.7. klo 14.05 Yle Teema & Fem