Fury -sotaelokuvassa sodan kauheus osoitetaan kohtauksilla, joissa inhimillisyys loistaa poissaolollaan
Eletään toisen maailmansodan loppusuoraa toukokuussa 1945. Liittoutuneet ovat edenneet Saksan maaperälle, mutta natsit tekevät yhä kovaa vastarintaa. Bratt Pittin näyttelemä Don ”Wardaddy” Collier on Furyksi nimetyn panssarivaunun johtaja.
Sota on jättänyt häneen ja hänen miehiinsä jälkensä. Tämän saa tuta kuolleen konekivääriampujan tilalle tuleva kokematon Norman Ellison (Logan Lerman), joka tarjoaa katsojalle turmeltumattoman samastumiskulman sodan helvettiin.
Kaikin puolin pätevän sotaelokuvan on ohjannut David Ayer, joka on käsikirjoittanut esimerkiksi Training Dayn ja ohjannut elokuvan End Of Watch – Poliisit. Sodan kauheus osoitetaan muutamalla kohtauksella, joissa inhimillisyys loistaa poissaolollaan.
Selviytyminen vaatii julmaa, jopa moraalitonta asennetta, jossa sodan lakeja venytetään huolella. Sotaelokuvien lainalaisuuksia seurataan sen verran tutusti, ettei kovin omaperäisestä näkemyksestä voida puhua. Ellei sellaiseksi lasketa panssarivaunujen kaksintaistelua. Lopussa sankaruus lunastetaan melko sentimentaalisella lopputaistelulla, joka sitoo tarinalangat turhan selittelevästi kiinni.
Fury, su 16.6. klo 21.00 Nelonen
Juttua muokattu 17.6. klo 9.55: Korjattu panssarivaunun komentajan titteli johtajaksi.