Hair-musikaali antaa uuden sukupolven kasvot sodanvastaisuudelle, seksuaaliselle vapautumiselle, rodulliselle tasa-arvoisuudelle ja huumeille

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Rock-kitaristina mainetta niittänyt Don Dacus on Hair-elokuvan Woof Daschund.

(Päivitetty: )
Teksti: Arto Pajukallio

Laveasti luonnostellen Miloš Forman (1932–2018) teki kriittisiä uuden aallon huipputöitä kotimaassaan Tšekkoslovakiassa, todisti yhteiskunnallista tarkkanäköisyyttä uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa, sekä osoittautui kulttuurihistoriallisten epookkien taitajaksi.

Karkeasti näiden linjausten välimaastoon sijoittuu jälkijättöinen elokuvatulkinta 1960-luvun suositusta hippimusikaalista Hair, joka oli antanut uuden sukupolven ja aikakauden kasvot vastakulttuurilliselle liikehdinnälle, sodanvastaisuudelle, seksuaaliselle vapautumiselle, rodulliselle tasa-arvoisuudelle ja huumeille.

Michael Wellerin käsikirjoitus muutti ratkaisevasti tarinaa, jota Forman kuvasi suurkaupunkien puistoissa ja maaseudun konservatiivikodeissa. Osaavat koreografiat sovittuivat miljöisiin näyttävästi, ja ikivihreimmät laulut nousivat modernisoituun lentoon, mutta henkilöhahmojen idealistisuus sai tylyäkin kyytiä.

Elokuvan ilmentämä henkinen kodittomuus ankkuroituu lopulta Formanin koko uran suuriin kaariin, mutta kalpenee auttamattomasti ohjaajan parhaiden töiden rinnalla.

Hair, la 9.6. klo 21.05 Yle Teema & fem

X