Hannibal Hopkins ja Sir Anthony – Teemailta kahden Oscarin voittajan, näyttelijä Anthony Hopkinsin kanssa
Tuore henkilökuva valottaa rakastetun näyttelijän eri puolia. Anthony Hopkins kertoo dokumentissa itsestään kiertelemättä ja kaunistelematta.
Sir Anthony Hopkins nousi supertähdeksi Uhrilampaissa 53-vuotiaana. Sen jälkeen hän on tehnyt lukuisia rooleja, kuten Westworld-sarjan tohtori Robert Fordin vuonna 2016. © Wichita Films / Yle
Parisen viikkoa sitten Sir Anthony Hopkins, 83, sai uransa toisen Oscarin elokuvasta The Father. Näin hänestä tuli vanhin miespääosan Oscarin voittanut näyttelijä. Se Hopkinsin ensimmäinen Oscar tuli tietenkin Hannibal Lecterin roolista elokuvassa Uhrilampaat, joka nähdään Teeman Anthony Hopkins -teemaillassa.
Illan aloittaa ranskalainen henkilökuva Hannibal Hopkins ja Sir Anthony. Ranskalaiseen tapaan dokumentti koostuu vähän sieltä sun täältä kerätystä haastattelumateriaalista, mutta onneksi Sir Anthony on itse äänessä suurimman osan ajasta ja kertoo kiinnostavia asioita elämästään ja urastaan.
Teatteri ei kiinnostanut
Ehkä yllättävääkin on se, että Pohjois-Walesissa syntynyt Hopkins inhosi nuorena näyttelijänä laitosteattereita ja Shakespeare-rooleja.
Vaikka itse Laurence Olivier valitsi Hopkinsin eräänlaiseksi manttelinperijäkseen, ei teatterityö Hopkinsia pitemmän päälle kiinnostanut. Hieman alle nelikymppisenä hän lähti Hollywoodiin etsimään mainetta ja mammonaa, löysi ne ja on siitä pitäen ollut onnellinen ratkaisustaan.
Dokumentti poimii Hopkinsin mittavasta elokuvaurasta parhaat palat, kuten varhaisen roolin Rikhard Leijonamielenä elokuvassa Leijona talvella (1969), osan mieleltään järkkyneenä vatsastapuhujana vähän tunnetussa kauhutrillerissä Lumous (1978) sekä tietenkin hienot roolit kolmessa James Ivoryn elokuvassa. Sen sijaan dokumentissa ei mainita lainkaan niitä lukuisia tv-elokuvia, joissa Hopkins näytteli ennen lopullista läpimurtoaan Uhrilampaiden (1991) hyytävänä sarjamurhaajana Hannibal Lecterinä. Olisi kannattanut, sillä useissa niistä Hopkins tekee hienoa työtä.
Vaistojen varassa
Haastatteluissa Hopkins ei kaunistele eikä kiertele. Hän kertoo avoimesti nuoruusvuosiensa alkoholismista, erakkotaipumuksistaan sekä tavastaan opetella rooli totaalisesti ulkoa ja luottaa sitten vaistoihinsa enemmän kuin analyyttisen ajatteluun, jota tähti ei mielestään lainkaan omaa.
Sir Anthony sanoo tehneensä ehkä neljä hyvää elokuvaa ja koko joukon keskinkertaisia tai huonoja. Syy tähän on osaksi näyttelijän tavassa hyväksyä rooli lukematta käsikirjoitusta ennakkoon. Se on vienyt Sir Anthonyn toisinaan outoihin rooleihin vähemmän mairittelevissa elokuvissa.
Mutta sanoo Hopkins itse mitä tahansa näyttelemisestään, katsojalle välittyvä totuus on, että hän on todellakin vaistoihinsa nojaava ammattilainen, joka harvoin ottaa harha-askelta. Siitä voi käyttää esimerkkinä vaikka Oliver Stonen elokuvaa Nixon (1995). Elokuva on raskaalla kädellä psykologisoiva tutkielma presidentti Richard Nixonin pimeistä puolista, mutta Hopkins luovii käsikirjoituksen karikkojen läpi pettämättömällä vaistolla ja onnistuu luomaan kiehtovan ihmiskuvan.
Uhrilampaissa Hopkins on vain noin 20 minuuttia, mutta silti hänen tulkintansa Lecteristä on unohtumaton. Hopkins päätti korostaa roolityössään hullun sarjamurhaajan terveempiä piirteitä. Juuri ne sekoittuneina alla kuplivaan mielipuolisuuteen tekivät Hopkinsin tulkinnasta niin hyytävän. Jopa vastanäyttelijä Jodie Foster sanoi vältelleensä Hopkinsia kuvausten välillä, koska tämä oli hänestä niin pelottava.
Hopkins palasi Lecteriin rooliin vielä elokuvissa Hannibal ja Punainen lohikäärme, mutta ne eivät olleet elokuvina yhtä vaikuttavia kuin Jonathan Demmen teos.
Hannibal Hopkins ja Sir Anthony, La 15.5. klo 21.31, Teema & Fem