Frans Huhta Karlsson etsii Hiljainen kieli -dokumentissa syitä äitinsä itsemurhaan
Ruotsalaisohjaaja Frans Huhta Karlsson teki elokuvan äitinsä itsemurhasta. Hän matkusti äidin sukujuurille Tervolaan ja tutustui suomalaiseen vaikenemiseen.
Frans Huhta Karlsson tutustuu äitinsä ajatuksiin muun muassa tämän päiväkirjan kautta.
”Olin kymmenen, kun äitini tappoi itsensä.”
Kertojaääni tekee jo alussa selväksi, että Hiljainen kieli ei ole helppo dokumentti. Kertoja on Frans Huhta Karlsson. Hän on ruotsalainen elokuvaohjaaja, jonka juuret ovat Suomessa. Hiljainen kieli on henkilökohtainen elokuva, jossa poika etsii syitä äitinsä teolle. Itsemurhaa ympäröivä pimeys on vuosi vuodelta alkanut saada otetta pojasta.
Matka menneisyyteen
Karlsson pakkaa laukkunsa ja lähtee Suomen Lappiin. Määränpäänä on Tervola, äidin synnyinpaikkakunta. Matkalla Karlsson käy läpi äidin jälkeensä jättämiä tavaroita, valokuvia, kirjeitä ja muita esineitä. Äiti piti tarkasti päiväkirjaa. Siinä hän puhui välillä hyvinkin runollisesti omasta synkkyydestään, itsetuhoisista ajatuksista ja itsemurhan konkreettisesta suunnittelusta.
Matka Tervolaan, pienen metsätien päässä sijaitsevaan mökkiin on pitkä. Karlsson etsii käsiinsä äidin sukulaisia, ystäviä ja tuttavia. Hän alkaa rakentaa kuvaa äidistä, tämän mielenmaisemasta. Äiti oli hyvin sulkeutunut ihminen. Hän ei juurikaan puhunut ongelmistaan kenellekään.
Miksi niin? Mikä sai hänet käpertymään sisään? Johtuiko se siitä, että mummolla oli tapana hakata äitiä pienimmistäkin virheistä? Esimerkiksi siitä, että kengät olivat eteisessä liian vinossa. Mikä merkitys oli sodalla ja sillä, että saksalaiset polttivat lähtiessään Lapin, äidin synnyinseudun? Miten Ruotsiin muutto vaikutti?
Vaikenemisen loppu
Yhden ihmisen itsemurhan kautta piirretään kuva koko kansasta ja sen menneisyydestä, sukupolvien yli yltävistä pahoista teoista. Hiljainen kieli on elokuva suomalaisesta vaikenemisesta, sen seurauksista ja hiljaisuuden kierteen katkaisemisesta.
Elokuvan loppu on huikea. Karlsson istuu kaukaista sukua olevan miehen kanssa äidin ränsistyneen lapsuudenkodin edustalla. Suomenkielinen sukulaismies ei osaa kuin auttavasti ruotsia, Karlsson ei puhu lainkaan suomea. Silti he yrittävät keskustella, ja tulevat lopulta ymmärretyiksi.
Dokumentin avainsana on kommunikaatio, sosiaalinen kanssakäyminen. Sisäänpäin käpertynyt ihminen ei näe muuta kuin itsensä ja omat ongelmansa. Hän vajoaa yksinäisyyteen, jota ei ympäröi muu kuin pimeys. Se vei Karlssonin äidin aikoinaan mukanaan. Karlsson itse yrittää välttyä saman pimeyden kosketukselta.
Hiljainen kieli, ma 11.12. klo 21.30TV1