Jani Volanen loihti jälleen onnistuneen sarjan – Munkkivuori kuvaa, miten paha ja pahan houkutus vaanivat
Jani Volasen draamasarja Munkkivuori on tihkuva tv-mestariteos, jonka kymmenessä jaksossa ei ole yhtään liikaa. Sarja on Volaselta (M/s Romantic, Ihmebantu) taas tarkkoja määrityksiä väistävä lajityyppirohmu.
Helsingin Munkkivuoren kaupunginosa imaisee ylleen surrealistisen kehän koko olemuksellaan. Pihapiirin varhaisnuorison näkökulmasta tarkkailtu aika on 1980-luvun alku, jolloin Munkkivuoren ostari erottui yhä yhtenä alkuperäisimmistä ostoskeskuksista.
Munkkivuori jää Ulvilantien piirtämän ympyrän sisään – ja mikä hiuksia nostattavinta, Munkkivuoressa on turhaan kaivettu metroasema, joka sinetöitiin käyttämättömänä.
Vielä tuore kuvaajanimi Hans Barck vangitsee nuorison kesän iloineen ja kauhuineen. Näyttelijäntyö tekee vielä suuremman vaikutuksen.
Mirko Määttä (Viljami Loponen) vanhempineen (Laura Birn, Joonas Saartamo) muuttaa kesä- ja heinäkuuksi isoäidin vanhaan asuntoon järjestelemään tämän asioita. Munkkivuoresta on vain hetkeä aiemmin keväällä kadonnut pikkupoika, mitä seuraavista selvitysoperaatioistaan pihan vanhemmat kertovat lapsille äärettömän salaillen.
Munkkivuori kuvaa muun muassa sitä, miten paha ja pahan houkutus vaanivat ihmistä, mutta upeinta on koululaisen pitkän kesän tavoittaminen. Saadaan kultainen kosketus niin Aku Ankan taskukirjojen sivuihin kuin mummon asunnon tapetin kohotekstuuriin.
Mirko on juuri kohdassa, jossa kiinnostus siirtyy sarjiksista Pelle Miljoonaan Peten (Vilho Rönkkönen) opastamana. Omin vaistoin Mirko alkaa kiinnostua myös tytöistä ja aikuisten pimittämistä mysteereistä.
Munkkivuori, sunnuntai 16.10. Elisa Viihde Viaplay