Jättekiva on jouhevaa arkikomediaa – Micken äidin ”possuhuone” ja walesinspringerspanieli Tornion suurin Jorma
Kotimainen draamakomedia alkaa löytää oman polkunsa.
Kotimainen komediasarja on usein joko hieman kehnosti rytmitetty tai sitten puskafarssin puolelle menevää kohellusta.
Nyt on toisin.
Niklas ja Karolina Lindgrenin sekä Kris Gummeruksen ideoima 10-osainen sarja Jättekiva muistuttaa tyyliltään hieman Niklas Lindgrenin aiempaa Kimmo-sarjan kolmatta kautta.
Eli komedia on hyvin ajoitettua, enimmäkseen verbaalista ja rytmiltään tasaista.
Niklas Lindgren on myös ohjannut koko sarjan.
Suomenruotsalainen Micke (Elmer Bäck, kuvassa vas.) ja lappilainen Aino (Anna Paavilainen) joutuvat muuttamaan Micken vanhempien omistamaan luksusasuntoon Ullanlinnassa kun Micke menettää omaisuutensa arkkitehtitoimistonsa konkurssissa.
Kulttuuri- ja näkemyserot toimittaja-Ainon ja samassa talossa asuvien Micken vanhempien (Mats Långbacka ja Ylva Ekblad) välillä käyvät pian selviksi.
Tilannetta sekoittaa vielä Micken ja Ainon asukiksi tuppautuva Ainon luuseriveli Jussi (Mikko Penttilä).
Onnistunut dialogi ja hyvät näyttelijät
Kolmen jakson perusteella voi sanoa, että Jättekiva rakentuu valmiille ennakkokäsityksille ja -odotuksille, mutta niiden pohjalta on onnistuttu luomaan suhteellisen luontevaa ja jouhevasti kulkevaa arkikomediaa.
Siinä on myös hauskasti hieman absurdeja yksityiskohtia kuten Micken äidin ”possuhuone” ja walesinspringerspanieli Tornion suurin Jorma.
Taloudellisesti kuvatun tilannekomedian tapaan Jättekivan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen sisätiloihin, mutta onnistunut dialogi ja hyvät näyttelijät estävät tunkkaisuuden tunnetta.
Kimmon ja Jättekivan tapaiset sarjat osoittavat, että kotimainen draamakomedia alkaa löytää oman polkunsa jostain kotoisten ainesten ja amerikkalaistyyppisen tilannekomedian väliltä – sortumatta kuitenkaan jälkimmäisen teolliseen pintapuolisuuteen.
Jättekiva, Elisa viihde