Jean-Luc Lagarcen näytelmään perustuva Vain maailmanloppu -elokuva kertoo perheen sisäisistä jännitteistä ja toimimattomista perhesuhteista
Vanhat kaunat ja väärinymmärrykset nousevat pintaan, kun kuolemansairas kirjailija palaa perheensä luokse vuosien poissaolon jälkeen.
Nuorta kanadanranskalaista ohjaajaa Xavier Dolania pidetään joissakin piireissä nerona, ja täytyy myöntää, että sellaiset elokuvat kuin Mommy (2014) ja Kangastuksia (2010) ovat antaneet kuvan omaperäisestä, tyylitietoisesta ja rohkeasta elokuvantekijästä.
Jean-Luc Lagarcen näytelmään perustuvassa Dolanin ohjaustyössä on hetkensä, mutta se on kuitenkin pohjimmiltaan varsin tuttuja polkuja kulkeva tarina toimimattomista perhesuhteista. Kirjailija Louis palaa 12 vuoden poissaolon jälkeen perheensä luo kertomaan, että on kuolemansairas. Hän ei kuitenkaan saa totuutta ulos suustaan, koska joutuu heti perheen sisäisten jännitteiden ja tunnemyrskyjen pyöritykseen.
Dolan kehittää taitavasti jännitteitä luoden lisätehoja intiimeillä lähikuvilla. Lisäksi hänellä on käytössään iso joukko ykkösluokan ranskalaisnäyttelijöitä Nathalie Bayesta ja Vincent Casselista Marion Cotillardin ja Lea Seydoux’n kautta Louisia esittävään Gaspar Ullieliin.
Kokonaisuus ei kuitenkaan nouse osiaan suuremmaksi. Vain maailmanloppu jää tyylikeinoiltaan ja näyttelijöiltään kiintoisaksi, mutta lopulta sovinnaiseksi ja ehkä jopa hieman teennäiseksi perhehelvetin kartoitukseksi.
Vain maailmanloppu, ke 10.4. klo 22.00 Yle Teema & Fem