”Jere Karalahti sai lottopotin, voitto jäi lunastamatta” – Ex-jääkiekkoilija hautautuu ristiriitaisten puheiden alle Karalahti-dokumenttisarjassa

Jere Karalahdella on ollut kaksi uraa: lahjakas, raamikas puolustaja ja otsikoissa sitkeästi pyörivä päihdeaddikti. Sillä yhdistelmällä on tullut julkisuutta niin, että Karalahti on tuttu nimi ja kasvo niillekin, jotka eivät ole nähneet hänen pelaamistaan sekuntiakaan.

Samaan ei pysty suomalainen Stanley Cup -voittaja, vaikka olisi kuinka huikea kämppä, hohdokas puoliso ja kotiasiat kunnossa. Voisi päätellä, että kansa rakastaa menestyjiä, jotka mokailevat ja kärsivät sen puolesta.

Toisaalta kansa hanakasti heidät myös kuluttaa. Loppuun saakka. Juuso Syrjän elokuvaa kun katsoo, kirskuu jälkimmäinen ajatus ikävästi takaraivossa.

Päihteet pääosassa

Karalahti-sarja painottuu sille päihdeuralle. Vaikka ääneen pääsee pitkä liuta vanhoja pelikavereita, valmentajia ja urheilutoimittajia, jäävät komeat saavutukset kaukalossa pitkän ja huuruisen putken varjoon.

Perheenjäsenet ja ystävät kertovat Jerestä vilpittömästi. Aina välillä heidän puheissaan välähtää oikea ihminen julkisuuden takaa. Niin myös kiintymys ja huoli.

Syitä huoleen henkilökuvassa riittääkin. Päällisin puolin siinä on totuuden puhumisen meininki. Ex-jääkiekkoilijan muistot rankasta elämästä kuitenkin kiertävät kehää ja kumoavat toisiaan.

Niillä ei päädytä oikein mihinkään. ”En suosittele, enkä halua, että kukaan käyttäis mitään päihteitä”, Karalahti julistaa, mutta hehkuttelee kohta, kuinka hasiksella chillattin, amfetamiinista ammennettiin energiaa ja heroiiniin rakastuttiin.

Myös muiden puheissa Jere Karalahti on sekä-että: rakastettava renttu ja vaarallinen esimerkkitapaus, vastuuton nisti ja empaattinen isä – aika lailla kaikkea, ja juuri siksi lopulta häilyvä hahmo.

NHL:ssä, KHL:ssä, Liigassa ja Suomen maajoukkueessa pelannut puolustaja työskentelee nykyään terveysyrittäjänä. © MTV

Aallonpohjat mukana

Pitemmän päälle puuduttavaan elokuvaan mahtuu klippejä ja kotivideoiden pätkiä, jotka olisivat saaneet kännykkään jäädäkin. Jeren kapakkanujakoinnit ja tokkurat eivät kerro mitään oleellista lisää, mutta kelpaavat ehkä juorun juureksi. Niin kuin Jari Aarnion huumekommentitkin.

Yksi lapsuudenystävä muistelee Jereä ”hiljaisena hihittäjänä”. Yhden totuuden äärellä kaveri tuntuisi olevan.

Karalahden yhdistelmä lahjakkuutta, menestystä ja alkoholismia tuo mieleen Matti Nykäsen. Yhteistä ovat myös hyvät aikeet ja paremman huomisen julistukset. Ja sortumiset.

Nykäsen verbaalineroutta ei ex-kiekkoilijassa kuitenkaan ole. Hänenkin elämänsä on ollut laiffii, mutta ainuttakaan vastaavaa, jääkaappimagneettiin kuuluvaa kiteytystä ei dokumentista irtoa. Eivät ne varmaan Karalahden suuhun sopisikaan.

Sellaisten puuttuessa Tapulikaupungin poika on pantu katselemaan Helsingin auringonlaskuun Mustikkamaan kallioilta. Kenties sen on tarkoitus kuvata jonkinlaista seestymistä, mutta nähty ei oikein sellaisen puolesta puhu.

Ehkä terveysyrittäjän ura tästä urkenee. Ehkä joku kirjakin vielä tulee. Päällimmäiseksi tunteeksi jää silti alakulo.

Karalahti, sunnuntai 19.12. klo 19.30, MTV3

Lue myös: Kun Jere Karalahti kärähti huumeista, Merja-äidin hätä pojastaan oli valtava: ”Minulla oli tarve viestittää hänelle, etten tuomitse – tästä selvitään”

Jere Karalahden hellittelynimi on saanut viime vuosina täsmennyksen. ”Hän on nyt onnellinen Lilla Iida”, Merja Karalahti sanoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia