Jörn Donnerin Perkele 2 -elokuvaesseessä piirtyy kuva 2010-luvun some-Suomesta

Jaa artikkeliTilaa Seura
Dokumentin yhtenä haastattelijana toimii Maria Veitola. © yle kuvapalvelu
Jörn Donner palasi tutkimaan Suomea uudessa dokumentissaan. Tällä kertaa ei jututeta poliitikkoja.

Vuonna 1971 Jörn Donner teki yhteistyössä Jaakko Talaskiven ja Erkki Seiron kanssa dokumenttielokuvan Perkele! Kuvia Suomesta. Se pyrki olemaan eräänlainen kokovartalokuva rakennemuutoksen kourissa kipuilevasta Suomesta. Perkelettä! pidettiin sen verran kiistanalaisena elokuvana, että sen alkuperäisen version elokuvatarkastamo hyväksyi vasta 1986.

45 vuotta myöhemmin Jörn Donner suuntaa taas katseensa Suomeen uudessa dokumenttielokuvassaan Perkele 2 – Kuvia Suomesta. Suomi on päällisin puolin muuttunut valtavasti vuodesta 1970, jolloin ensimmäinen Perkele! kuvattiin, mutta millainen on Donnerin, kirjailijan, elokuvantekijän ja satunnaisen poliitikon, kuva 100-vuotiaasta 2010-luvun some-Suomesta?

Lyhytnäköistä turvapaikkapolitiikkaa

Jörn Donner ©YLE KUVAPALVELU

Jörn Donner ei olisi Jörn Donner ellei hänen näkemyksensä olisi enemmän tai vähemmän hapokas. Heti aluksi hän kuvauttaa oman sydänläppäleikkauksensa ja toteaa, että Perkele 2 on häpeämättömän itsekeskeinen elokuvaessee.

Sitä se ei kuitenkaan täysin ole, sillä Donnerin ohella elokuvassa puhuvat tavalliset suomalaiset Helsingistä Tornioon. Julkkiksia ja poliitikkoja ei nyt jututeta.

Suurin osa haastatelluista edustaa suomalaista keskivertosuuntautumista omaan maahansa ja sen asioihin: hiukan kyllä saatetaan nurista, mutta periaatteessa ollaan tyytyväisiä maahan ja omaan elämään.

Donner itse on osin toista mieltä. Vaikka elokuvan alku ja lopetus todistavatkin Suomen terveydenhoitojärjestelmän laadukkuudesta juuri Jörn Donnerin itsensä kohdalla, toteaa elokuvantekijä kuitenkin, että Suomi on pieni maa, johon ei mahdu suuria ajatuksia ja jossa hallituksen ja eduskunnan suhtautuminen turvapaikanhakijoihin on ”sairaalloisen lyhytnäköinen”.

Vihaa ja rakkautta

Voisi sanoa, että Perkele 2 -elokuvasta puuttuu kokoava yleisnäkemys, mutta yhtä lailla sellainen puuttuu nykypäivän Suomesta aivan kuten ensimmäisen Perkele!-elokuvankin aikaan. Hyvinvointi on kasvanut ja teknologia edistynyt, mutta pohjimmiltaan paljon on ennallaan. Mitä on Suomi ja suomalaisuus on yhtä hyvä ja vaikea kysymys niin vuonna 2017 kuin vuonna 1970. Siihen ei yhdellä elokuvalla vastata.

Syntyvyys on laskenut, valtio köyhtyy ja velkaantuu, maaseudulta muutetaan etelän kasvukeskuksiin, pakolaisuuden synnyttämä maahanmuutto on monille vaikea asia, rikkaat omistavat yhä leijonanosan kansallisuusomaisuudesta, hallituksen ja kansan näkemykset eivät useinkaan osu yksiin. Mutta ei kansa liioin kapinoi. Elämä Suomessa soljuu tottelevaisesti ja kuuliaisesti.

Perkele 2 -elokuvasta välittyy vahvasti Donnerin viha–rakkaus-suhde Suomeen. Täällä olen syntynyt ja täällä kuolen, hän toteaa elokuvan lopussa, mutta maan arvostelulle on aina oltava sijansa.

Elokuvan kriittisiä lauluja esittävät nyt pääasiassa Ismo Alanko, Yona ja Pedro Hietanen. Suuri osa niistä on tuttuja edellisestä Perkele!-elokuvasta, vaikka esittäjät ovatkin vaihtuneet.

Perkele 2, ma 4.12. klo 21.30 TV1

X