Keltainen Lumimies tekee kotimaista televisiohistoriaa ensimmäisenä suomalaisena Disney-tuotantona

Saavun seitsemänvuotiaan tyttäreni kanssa Pikku-Finlandiaan. Alkamaisillaan on Keltaisen lumimiehen kutsuvierasensi-ilta. Kyseessä on uusi kotimainen animaatiosarja, jota katsomaan toimittajat saavat tuoda lapsensakin.

Olemme etuajassa, ja koko paikka ammottaa vielä tyhjyyttään. Meidät ohjataan kuitenkin ystävällisesti kohti lapsille suunnattuja aktiviteetteja. Tyttäreni istahtaa piirtämään pitkän pöydän ääreen. Pian hänen viereensä istuu hyväntuulinen silmälasipäinen mies.

”Saanks mä piirtää sun kanssa?” hän kysyy.

Tyttäreni katsoo minua ja annan nyökkäämällä luvan. Ystävällinen herrasmies luonnehtii muutamalla viivalla karikatyyrin, jolla on isot ruudulliset silmälasit.

”Tietsä kuka tää on?”

Tyttäreni katsoo kuvaa hetken aikaa ja sitten piirtäjää.

”Se oot sä!”

Aivan oikein. Paperissa oleva omakuva muistuttaa yllättävän paljon piirtäjäänsä eli Arttu Wiskaria. Hän onkin illan päätähti – Wiskari nimittäin ääninäyttelee Keltaisen lumimiehen nimiroolin. Ja nyt emme puhu aivan mistä tahansa animaatiosta: käsillä on kotimaista televisiohistoriaa tekevä 50-osainen piirrossarja. Se on kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen Disney-tuotanto.

”Yleensä en näissä lehdistötilaisuuksissa kauheasti ole mukana, mutta tällä kertaa päätin tulla”, Wiskari sanoo jatkaessaan samalla piirtelyä tyttäreni kanssa.

Kykyjenetsijät nappasivat ääninäyttelijäksi

Suuri yleisö tuntee Arttu Wiskarin ensisijaisesti kansan syvien rivien tuntoja tulkitsevana laulajana, mutta varsinaisen esiintyjänuransa hän aloitti ääninäyttelijänä.

Wiskari kävi Espoon Jousenkaaren koulun kolmatta luokkaa, kun kykyjenetsijät tulivat paikalle. He kiinnittivät heti huomiota yhdeksänvuotiaaseen poikaan, joka tykkäsi laulaa ja riehua.

Ura lähti urkenemaan. Ensimmäisiä töitä oli Disneyn piirrossarja Viidakkoviikarit (1996–1998). Vuosien varrella Wiskari on antanut äänensä muun muassa pitkiin animaatioihin Kungfu Panda (2008), Kätyrit (2015) ja Inside Out – mielen sopukoissa (2015). Ja on hän pari kertaa pyörähtänyt live action -elokuvissakin, viimeksi Supermarsussa (2018)

”Mehän taidettiinkin katsoa se yhdessä”, kysäisen tyttäreltäni.

”Niin, mä olin siinä se Pertti, joka syö koko ajan”, Wiskari muistuttaa.

Tyttäreni ei näytä muistavan elokuvaa. Hän kääntyy piirtämään, ja jatkamme laulajan kanssa hänen näyttelijäuransa ruotimista.

Nostan esiin korkeatasoisuudessaan harvinaisen kotimaisen indie-elokuvan Vyöhyke (2012), jossa Wiskari näytteli epämääräisen käytetyn tavaran kauppiaan roolin.

”Sain sen roolin silloisen tyttöystäväni siskon miehen kautta”, Wiskari muistelee.

Vyöhyke perustui Arkadi ja Boris Strugatskin tieteisromaaniin Huviretki tienpientareelle (1972). Samaisesta kirjasta myös Andrei Tarkovski ohjasi aikoinaan filosofisen scifin perusteoksen Stalker (1979).

Wiskari ei pidä näyttelijänhommia varsinaisena työnä, vaan pikemminkin harrastuksena. Hän kokee, että laulaminen on vapauttavampaa ja lavalla saa tehdä mitä haluaa. Ääninäyttelijällä on kuitenkin ohjaajansa, joka ohjaa tulkintaa aina johonkin tiettyyn suuntaan.

”Vaikka kyllä ääninäyttelijänäkin saa irrotella. Kun tekee enemmän, on helpompi aina ottaa pois. Esimerkiksi Keltaisessa lumimiehessä loin hahmolle aika räikeän aksentin. Juttelin ohjaajan kanssa ja lähdimme sitten pikkuhiljaa karsimaan tulkintaa.”

Sääntö-Suomelle naureskelua

Keltaisen lumimiehen tapahtumat sijoittuvat Tuiskulan kylään, joka sijaitsee jossakin napapiirin pohjoispuolella. Sinne muuttaa 12-vuotias Osmo yhdessä isänsä kanssa. Aurinkoon ja surffailuun tottuneelle pojalle tekee tiukkaa sopeutua paikkakunnalle, jossa pyryttää lunta ympäri vuoden.

Varsinainen ongelma on kylän järjestystä ylläpitävä sääntöviidakko. Tuiskulan pormestari ei salli mitään poikkeuksia, vaan jokaista pykälää on noudatettava prikulleen.

Yhdessä serkkunsa Ritan ja kaupungissa laittomasti majailevan lumimiehen Gustavin kanssa Osmo pyrkii kulkemaan lain porsaanreikien lävitse.

Keltainen lumimies vaikuttaa siis varsin yhteiskuntakriittiseltä lastensarjalta, anarkistiselta suoraan sanoen. Pitääpä kysyä hieman tarkemmin asiasta.

Annan Wiskarin mennä menojaan ja jätän tyttäreni piirtämään. Käyn nykäisemästä hihasta sarjan luojia Arttu Harlinia ja Joonas Uittia. He ovat pitkän linjan tekijöitä, jotka muistetaan muun muassa Kikattavasta kakkiaisesta.

”Ulkomaiset kaverini ovat monesti ihmetelleet sitä, miten paljon Suomessa on erilaisia sääntöjä. Keltainen lumimies perustuukin erääseen costaricalaiseen vaihto-oppilaaseen, joka oli aika räjähtävä ja iloinen persoona. Lumimies on hahmo, jolla ei ole mitään käsityksiä säännöistä”, Harlin sanoo.

Sääntö-Suomelle piruilun lisäksi Keltainen lumimies ammentaa huumorinsa suomalaisista perinteistä, jotka ulkomaalaisista saattavat tuntua erikoisilta. Yksi näistä on luonnollisesti sauna. Eräässä jaksossa vitsaillaan muun muassa löyly-sanan kustannuksella.

”Se, että pääsimme tekemään sarjan Disneyn kanssa on kyllä unelmien täyttymys”, Uitti hehkuttaa.

Kielimuurikaan ei lapsikatsojaa haittaa

Alkutilaisuus alkaa vähitellen olla ohi ja on aika siirtyä itse näytökseen. Nappaamme tyttäreni kanssa popcornit mukaan ja asetumme mukavasti sohvalle. Edessä olevalle kankaalle heijastetaan muutama jakso, joista ensimmäiset ovat suomeksi, loput englanniksi.

Kielimuuri ei tytärtäni haittaa. Meno on niin vauhdikasta, että ohjelma tempaa hänet heti mukaansa. Tyttäreni nauraa ja taputtaa läpi jokaisen jakson.

Hänen mielestään näytöksen ainoa huono puoli on, että se loppuu liian lyhyeen. Lähdemme kotiin ja jäämme odottamaan Keltaisen lumimiehen ilmestymistä Areenaan ja televisioon.

Keltainen lumimies, sunnuntai 14.8. klo. 9.23, TV2