Kriitikon valinta: Torstaina esitetään Urheilu-Suomen finaali ja Urheilugaala - 1960-luvulla katsojia veti Suomi–Ruotsi-maaottelu
Osa 10/10: Kenelle urheilu kuuluu. Urheiluliike syntyi herrakerhon puuhailusta. Lumilautailun kaltaiset uudet lajit ovat osa urheilun laajenevaa kehää. Kenen ehdoilla urheillaan? Miksi urheilu on tärkeää? Kuvassa Enni Rukajärvi, Roope Tonteri ja Heikki Sorsa. HD Tommi Anttila/Yle Kuvapalvelu
Tv-urheiluviikkoon kuuluvat torstaina Urheilugaala ja Urheilu-Suomen finaalijakso. Tarjonnan tykityksessä ei voi arvata, mistä kaikki alkoi, mikä oli meillä ensimmäinen kunnon urheilutaltiointi. Alussa koko ”töllöttimen” kovin katsojamagneetti oli Suomi–Ruotsi-yleisurheilumaaottelu!
Ei puhettakaan, että Aulis Rytkösen päivän peippailut Toulousen futisjoukkueessa vaikka jäähyväispelistä AC Milania vastaan (1960) olisi kyetty hankkimaan uutiskuvina.
Yle lähetti ison oman porukan ensi kertaa kentälle vuonna 1962. Vahvistukseksi värvättiin vielä Maikkarin väki. Anssi Kukkonen selosti Suomi–Ruotsin Stadikalla lyöden itsensä heti tähtiin. Rauhallisempi Adolf Turakainen tasoitti suoraa lähetystä. Sähellykseen ja säätämiseen osallistui Virtasen Jukkakin, yksi ”kenttäohjaajista”.
Maaottelulähetys löi kirkkaasti katsojaennätykset. Toisen päivän 700 000 katsojaa oli hurjan paljon, sillä vastaaottimiakin oli vasta 258 000.
”Näki että kaikki asianosaiset olivat oikein terästäneet itsensä, selostajat trimmanneet havaintokykynsä äärimmilleen”, intoili Katso-lehden kolumnisti.
Kirjoittaja ihastui sellaisiin hetkiin kuin hävinnyt viestiankkuri paiskomassa kapulaansa, mutta hän ennätti katsella suoran lähetyksen ohjausratkaisuja kriittisestikin: ”Kuva vaihtui usein, joskus liiankin usein kiiruhdettiin juoksuja seuraamasta katsomaan kun jonkun kenttälajin mies puki verryttelypukua päälleen!”
Pari viikkoa myöhempi uusi tv-koitos Suomi–Ranska löi sekin palvottujen sairaalasarjojen katsojaluvut.
Urheilu-Suomi, to 18.1. klo 19.00 TV2
Urheilugaala, to 18.1. klo 20.00 TV2