Kriitikon valinta: Lavanaurattajat televisiossa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Vuosituhannen piti vaihtua, että stand up -komiikka alkoi nousta Suomessa merkittäväksi osaksi viihdekulttuuria. Perinteiden puuttumisen takia stand upista ole ihan viime vuosia lukuun ottamatta oikein kirjoiteltu lehdissäkään, vaikka Sami Hedberg olisikin myynyt jäähallin täyteen.

Televisioon stand up saapui kykykilpailuissa. Vuonna 2005 Get Up, Stand Up! nosti julkisuuteen kisan voittaneen Hedbergin lisäksi finaaliin yltäneen Pirjo Heikkilän. Naurun tasapainossa (2013–2015) taas nähtiin lukuisia jo ansioituneita koomikoita.

Stand upin ja television suhde on kompleksinen. Komiikka toimii parhaiten livenä, mutta paras materiaali ihan mainiosti myös televisiosta. Nelosen Stand Up! -sarjan numerot ovat varmasti antaneet melko aidon kuvan Suomen tasosta. Se on kirjava.

Stand Up! – SPESIAALI -otsikon alla nähdään parhaillaan Suomen nimekkäimpien koomikoiden pitempiä numeroita. Ismo Leikolalle, Ilari Johanssonille ja muille on maksettu varmasti kohtuullinen korvaus, mutta Amerikassa palkkiot ovat toista luokkaa. Markkinoiden koosta kertoo jotain se, että Dave Chappelle sai Netflixille tekemistään kolmesta spesiaalista 20 miljoonaa dollaria jokaisesta.

Legendaarisen Lenny Brucen elämästä tehtiin 1974 raadollisen hieno elokuva Lenny. Nyt kulissien taakse päästään kurkistamaan tositapahtumien inspiroimassa Kuolen nauruun -sarjassa. Se kertoo intensiivisen puheliaalla tyylillä 70-luvun losangelesilaisen klubin itseään esiin tunkevien koomikoiden elämäntavasta. Mielenkiintoista olisi myös nähdä fiktiosarja suomalaisen stand upin noususta 2000-luvun alussa, ainakin töyssyisistä alkuvuosista kertovalle dokumentille olisi tilaus.

Kuolen nauruun, ti 23.1. klo 23.15 Sub

X