Jason Ritter portrays Capt. Troy Denomy on set of The Long Road Home at U.S. Military post, Fort Hood, Killeen, Texas. (Photo: National Geographic/Van Redin) Ep 1

(Päivitetty: )
Teksti: Pertti Avola

Amerikkalaisissa sotaa käsittelevissä elokuvissa ja tv-sarjoissa on aina häivytetty kätevästi poliitikot ja sotien poliittiset taustat rivisotilaisiin keskittymällä.

Toisesta maailmansodasta kertovissa elokuvissa ja tv-sarjoissa asetelmien selkeys on tavallaan oikeuttanut tämän. Silloinhan taisteltiin maailmanvalloitusta puuhaavia natseja ja heidän liittolaistaan Japania vastaan. Sen jälkeen amerikkalaisten käymien sotien moraalinen puoli on ollut paljon epäselvempi. Moraalinen hämärä on piilotettu rivisotilaiden selän taakse. Heidän uhrauksistaan ja sankaruudestaan on ollut helpompi kertoa kuin sotien taustoista. On voitu keskittyä toimintaan, jännitykseen ja ennen kaikkea tunteisiin.

Suomalaisen Mikko Alanteen kehittämä, National Geographicilla pyörivä tuore tv-sarja The Long Road Home ei ole poikkeus. Itse asiassa se toistaa amerikkalaisten sotaelokuvien kliseitä esimerkillisesti. Tositapahtumiin ja Martha Raddatzin niistä kirjoittamaan kirjaan pohjautuen se kertoo amerikkalaissotilaista, jotka siviilitoimia turvatessaan joutuivat Bagdadin Sadr Cityssä väijytykseen vuonna 2004. Sarja korostaa aseveljeyttä, uhrautuvaisuutta, rohkeutta ja kotona pelkäävien omaisten epätoivoa ja tuskaa varsin tuttuun ja hyvin tunteisiin vetoavaan amerikkalaiseen tyyliin.

Mutta se ei onneksi kaihda sodan karmeimpia puolia. Erään sotilaan muistoissa vauvansa menettänyt nainen kävelee Kosovossa miinakentälle ja räjähtää kappaleiksi. Sadr Cityssä amerikkalaissotilas ampuu samaan rynnäkkökivääriin tarttuneet isoisän, isän ja pojan ja lysähtää kasaan huokaisten: ”Tapoin juuri kolme sukupolvea!” Ehkä The Long Road Homen kokonaisuudesta tulee kliseistä huolimatta enemmän kuin osiensa summa.

The Long Road Home, ke 13.12. klo 21.00 National Geographic

X