Kriitikon valinta: ”Mindhunter koukuttaa, muttei odotetuimmalla tavalla”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Holt McCallany ja Jonathan Groff esittävät FBI-agentteja, jotka alkavat tutkia sarjamurhaajia. © Patrick Harbron/Netflix

Ohjaaja David Fincher on tehnyt sarjamurhaajatematiikkaa hyödyntävät elokuvat Seitsemän (1995) ja Zodiac (2007). Netflixin Mindhunter-sarjassa Fincher palaa aiheeseen. Sarjan on käsikirjoittanut Joe Penhall, mutta Fincher vaikuttaa tuottajana ja neljän jakson ohjaajana.

Mindhunter koukuttaa, muttei odotetuimmalla tavalla. Visuaalisesti hallitussa sarjassa väkivallan olemukseen ei sukelleta graafisella kuvastolla, vaan pääasiassa dialogilla. 70-luvun loppuun sijoittuva sarja kertoo FBI-agenteista, jotka ryhtyvät selvittämään, mitä liikkuu sarjamurhaajien päässä. Kauheuksista kuullaan, niitä ei nähdä.

Sarja perustuu entisen FBI-agentin John E. Douglasin kirjaan. Teoksessa Douglas kertoo, kuinka hän 70-luvulla kehitti sarjamurhaajien haastattelujen pohjalta profilointimenetelmän, jota sittemmin on hyödynnetty laajasti murhatapausten tutkinnassa – ja populaarikulttuurissa.

Päähenkilö on Holden Ford, jota näyttelee lähes kivikasvoisesti Looking-sarjasta tuttu Jonathan Groff. Hahmo perustuu Douglasiin, jonka pohjalta on hahmoteltu myös Thomas Harrisin Hannibal Lecter -kirjojen ja elokuvien johtaja-agentti Jack Crawford.

Viileän toteavasti etenevässä sarjassa juuri Fordin hahmon kokemus nousee keskiöön. Pinnalta hän vaikuttaa immuunilta kauheuksille. Hänen parinsa edustaa klassisempaa poliisihahmoa; Holt McCallanyn raavas Bill Tench voi pahoin murhaajien mässäillessä hirmuteoillaan. Kolmas keskeinen hahmo on psykologian professori Wendy Carr (Anna Torv). Siinä missä Ford sukeltaa heittäytyen murhaajien mieliin, Carr yrittää pitää tutkimuksen tieteellisesti mitattavana. Psykologisesti älykkäässä sarjassa tapahtuu paljon pään sisällä. Siksi ensimmäisen kauden viimeisen jakson fyysisesti pienet eleet ovat suorastaan vavahduttavia.

Mindhunter, Netflix

X