(Päivitetty: )
Teksti: Tero Kartastenpää

Huulet väistyvät isojen hampaiden edestä, kun Donald Rumsfeldia alkaa hymyilyttää. Ilon aiheita ovat kollegoiden epäonnistumiset, näsäviisaudet sodan keskellä ja omat juonittelut Yhdysvaltain johtotehtävissä. Hänen itsetyytyväisyytensä on kasvanut niin väyrysmäisiin mittoihin, että entistä puolustusministeriä ei kosketa dokumentaristi Errol Morrisin suora kritiikki.

Morrisin dokumentti Tuntematon totuus (2013) on poliittisen elokuvan uusi klassikko, joka käsittelee tiukasti lähihistorian päätöksiä, mutta välittää samalla politikoinnin audiovisuaalisesti kauniisti pelkistettynä. Tim Burtonin goottifantasiamaailmoista tutut Danny Elfmanin sävelet tuovat ristiriitaa, kun virkamiesmäisyyden ihailija puhuu sodan mielikuvituksesta.

Suurin huoli on tiedustelu eli jatkuva tietäminen, mitä pahaa voisi tapahtua amerikkalaisille. Terrori-iskujen toteutuminen on Rumsfeldille mielikuvituksen epäonnistumista. Että ei osaa kuvitella terroristien lentävän konetta Pentagoniin.

Hänen itsetyytyväisyytentä on kasvanut niin väyrysmäisiin mittoihin

Morris kiihtyy kameran takana. Rumsfeld ihmettelee hermostumista, mutta vastaa rauhallisesti tai huvittuneesti. Hän pyörittää omia viisauksiaan, joilla pystyy perustelemaan minkä tahansa konfliktin. Se häntä vasta hymyilyttääkin. Kun Osama bin Ladenia ei saatu tapettua, otettiin Saddam Hussein syntipukiksi. Siksi Irak piti vallata.

Historia kerrataan muutamilla kuvilla uutisista. Tässä kuvassa on rakennus, tässä kuvassa se on poissa, siellä kuoli joitain ihmisiä, mutta harmiksi ei Saddamia. Kidutukset ja kuolemat eivät kaduta, koska syyllinen on aina puutteellinen tieto.

Tuntematon totuus, 6.8, klo 21.30, TV1

X