Maarit Tastula lähti ”piiaksi ja rengiksi” ihmisten pariin – ”Koskaan ei ole liian myöhäistä kaivaa talenttinsa esiin”

Maarit Tastula lähtee uudessa ohjelmassaan etsimään iloa ja leikkiä ja huomaa olevansa ilmiömäinen puukonteroittaja.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Minulla oli tässä ohjelmassa sellainenkin tavoite, että olen joka jaksossa makuuasennossa. Tavoite täyttyi”, Maarit Tastula kertoo käsikirjoittamastaan ja ohjaamastaan sarjasta. © Harri Hinkka / Yle

Maarit Tastula lähtee uudessa ohjelmassaan etsimään iloa ja leikkiä ja huomaa olevansa ilmiömäinen puukonteroittaja.
Teksti: Anu Räsänen

Maarit Tastula oli lo­pen­ kyllästynyt koh­taamaan ihmisiä näyt­töruutujen läpi. Hän halusi päästä tekemisiin elävien olentojen kanssa.

Niinpä Tastula kaivoi esiin ohjelmaideansa, joka oli syntynyt jo muutamia vuosia aiemmin ja jalostunut pandemia-aikana. Syntyi viisiosainen sarja Tastula – toista maata.

”Vanhanaikaista ilmausta käyttääkseni lähden ohjelmassa ihmisten luokse rengiksi ja piiak­si. Teemme yhdessä käsillä, ja minulle ominaiseen tapaan pohdimme elämän lopullista tarkoitusta”, Maarit Tastula kuvailee.

”Ihmisistä paljastuu hyvin erilaisia juttuja, kun heidän kanssaan pääsee jakamaan arkea – myös minusta itsestäni. En tiennyt olevani puukonteroittajien aatelia, ennen kuin kokeilin. Tämä on lohdullinen viesti kaikille meille buumereille: koskaan ei ole liian myöhäistä kaivaa talenttinsa esiin.”

Iskelmälaulajana Nilsiässä

Puukkoja Tastula pääsee teroittamaan poronhoitaja Ursula Länsmanin luona Inarissa.

”Ursula tarvitsi apua poroerottelussa, sillä hänen kätensä oli murtunut vähän aikaisemmin. Siellä minä kiskoin etelän pellenä poroja sarvista, jotta ne saatiin merkattua. Rakensin Ursulan luona myös poroaitaa varsin vaatimattomin tuloksin, mutta puukon teroittamisessa osoittauduin tosiaan luonnonlahjakkuudeksi”, Tastula naurahtaa.

Sarjansa avausjaksossa Tastula matkaa kirjailija Antti Heikkisen luo Nilsiään, missä hän saa fyysisesti kevyempiä tehtäviä kuin Inarissa.

”Toimin Antin muusana. Hän kirjoitti juuri silloin Danny-elämäkertaansa, joten minä tein uuden avauksen urallani: debytoin iskelmälaulajana, kun Antti pakotti minut hyräilemään Dannyn biisejä.”

Heikkisen kanssa käytiin myös Aholansaaressa Paavo Ruotsalaisen maisemissa halailemassa mäntyä. Tastula epäili Heikkisen joutuvan häpeään omiensa joukossa halat­tuaan puuta julkisesti, jolloin kirjailija muistutti, että myös Tastulaa ovat monet pitäneet tähän asti vakavasti otettavana toimittajana.

Luvassa emämunauksia

Tastula toteaa, että Heikkisen murjaisussa on totuuden siemen; hänet nähdään nyt hieman erilaisessa roolissa kuin aiemmissa tv-ohjelmissaan.

”Meissä kaikissa on monia kerroksia ja puolia, ja minussa on aina ollut vahvasti leikkisä ihminen. Iän karttuessa ja vuosien vieriessä olen todennut, että aikamme on rajallinen ja että jos aikoo ruveta leikkimään, se kannattaa tehdä nyt. Myös maailmantilanne on lisännyt kaipuutani iloon, leikkiin ja hauskuuteen.”

Tastula on aina nauttinut omissa ohjelmissaan improvisoinnista ja siihen liittyvästä riskinotosta. Kun taustatyöt on tehty huolella, toimittaja voi poiketa omasta käsikirjoituksestaan ja antaa keskustelun kuljettaa yllättäviinkin paikkoihin.

Uudessa ohjelmassaan Tastula vie improvisoinnin entistä pitemmälle ja heittäytyy rohkeasti mukaan kohtaamiensa ihmisten arkeen ja yhteiseen hullutteluun heidän kanssaan.

”Kuvainnollisesti hyppäsin kylmään veteen ja katsoin, osaanko uida. En aina osannut. Se tuottaa toivottavasti aitoa iloa myös katsojille, että emämunauksia tuli tehtyä, kun ihmiset päästivät minut kokeilemaan erilaisia kättentaitoja.” yy

Tastula – toista maata., sunnuntai 4.12. klo. 18.45, TV1

X