Näkökulma: Pahimmillaan rikosdokumenteissa on kyse sensaatiosta ja vääränlaisesta viihteellistämisestä
Janne ”Nacci” Tranberg on yksi Suomen tunnetuimmista rikollisista, joka pakoili lähes kaksi vuotta poliisia.
Onnimanni Liukkonen on TV-maailman tuottaja.
Maanantaina Nelosella alkaa aiemmin Ruutu-palvelussa esitetty dokumenttisarja Pako – Janne ”Nacci” Tranbergin tarina. Sarjan tyylilaji on lähellä huumerikoksista tuomitun Niko Ranta-Ahon toiminnasta kertovaa Katiska-sarjaa. Molempien sarjojen konseptin on suunnitellut värikkäällä taustalla varustettu mediavaikuttaja Joni Soila, joka tunnetaan Seiskan ja Katson entisenä päätoimittajana.
Sarjassa useista rikoksista tuomittu Tranberg saa vapaasti retostella tekemisillään. Hän kertoo rehvastelevaan tyyliin siitä, kuinka pakoili virkavaltaa Espanjassa. Samalla tavalla Ranta-Aho sai Katiskassa valkopestä toimintaansa. Tämä on varmaan ollut reunaehtona sille, että heidät on saatu kameroiden eteen. Silti on perusteltua esittää kysymys moraalista. Eikö rikostaustaisten henkilöiden puheita pitäisi haastaa? Olisiko dokumentissa syytä olla mukana esimerkiksi virkavallan edustajia, jotka kertovat oman näkemyksensä?
Rikosdokumentteja katsoessa näkökulmaa on pohdittava tarkoin. Parhaimmillaan tällaiset dokumentit avaavat yhteiskunnallisia kipupisteitä ja paljastavat rakenteellisia ongelmia rikosten taustalla. Pahimmillaan kyse on sensaatiosta ja vääränlaisesta viihteellistämisestä.
Pako – Janne ”Nacci” Tranbergin tarina, maanantaina 30.1. klo 22.00, Nelonen, Katiskan voi katsoa Ruutu-palvelusta.