Näyttelijä Gary Cooper teki Will Kanesta kuolemattoman, mutta kiistanalaisen sankarihahmon
Fred Zinnemannin ohjaus on kuolematon näyte lännenelokuvan vertauskuvallisesta potentiaalista. Sheriffiä on luettu vuoroin antikommunismin ja mustien listojen kritiikkinä, konservatiivisena voimankäytön puolustuspuheena ja kuvauksena Yhdysvaltain turvallisuuspoliittisesta asemasta.
Reaaliajassa kerrotussa tarinassa pikkukylän sheriffi Will Kane (Gary Cooper) on vaihtamassa vastanaineena maisemaa. Hääjuhlat keskeyttää tieto Kanen vankilaan toimittaman murhamiehen paluusta. Selkääntaputtelu lakkaa ja kyläläiset hätistävät sankariaan pois välttääkseen vaikeuksia. Kanesta ei kuitenkaan ole pakenijaksi.
Timanttinen allegoria taipuu moniin tulkintoihin mutta on ytimessään kuvaus vastuuntunnosta. Vaaran lähestyessä kaverit kaikkoavat ja opportunismi nostaa päätään.
Kane ei ole rehvakas asesankari, vaan vastuunkantaja, joka tekee, mitä miehen on tehtävä, vaikka ei mieli tekisi. Vastentahtoinen sankaruus ylevöitti Cooperin hahmoa, mutta aikalaisille apua aneleva sheriffi ja hädän hetkellä hajoava yhteisö olivat myös kauhistus. ”Epäamerikkalaiseksikin” syytetty Sheriffi sai elokuvallisen vastalauseen kun Howard Hawksin Rio Bravo (1959) versioi vastaavasta asetelmansa kollektiivisen sankarillisuuden ylistyslaulun.
Sheriffi, to 5.9. klo 21.00 Yle Teema & Fem