Oscar-palkitun Steve McQueenin elokuvasarja Small Axe kertoo rasismista Lontoossa

Jaa artikkeli
Kuvassa ensimmäisen elokuvan Mangroven näyttelijät Richie Campbell, Letitia Wright ja Gershwyn Eustache. © Des Willie/Yle
Kuvassa ensimmäisen elokuvan Mangroven näyttelijät Richie Campbell, Letitia Wright ja Gershwyn Eustache. © Des Willie/Yle
Ainutlaatuinen televisiodraamojen antologia kuvaa Englannin afrokaribialaisen väestön kivuliasta nousua rasismin ikeen alta.

Ohjaaja Sir Steve McQueen kiitteli suururakka Small Axe –elokuvasarjan valmistuttua yleisradioyhtiötä.

”Kun BBC tarjosi mahdollisuuden, täytyi siihen tarttua. Olin aihetta valmistellut, ja nyt aika oli kypsä.”

Viidestä televisioelokuvasta koostuva, vuosien 1969-82 Lontooseen sijoittuva sarja kuvaa tositapahtumiin tukeutuen sitä rasistista todellisuutta, jossa Englannin musta väestö eli. Antologia kuuluu Yle Teeman Musta kesä -ohjelmakokonaisuuteen.

Länsi-Intia ja Afro-Karibia

Jo Kolumbuksen ajoilta periytyvä termi Länsi-Intia – jota Small Axessa aikalaisilmaisuna käytetään – kuulostaa vanhentuneelta; lienee tarkoituksenmukaisempaa puhua Afro-Karibiasta.

Saarilta Britanniaan saapuneiden asukkaiden kulttuurista kelpasi valkoiselle valtaväestölle musiikki ja ruoka. Asukkaat syrjäytyivät huonopalkkaisiin töihin.

Avoimesti rasististen poliisien harjoittama mieli- ja väkivalta kuuluivat arkeen.

Sarjan ohjaaja, tuottaja ja osakäsikirjoittaja, Lontoossa vuonna 1969 syntynyt McQueen löysi elokuvan ilmaisulajikseen kuvataiteiden opiskelijana.

Arvostusta ja palkintoja toi heti ensimmäisen pitkä elokuva Hunger (2008), tosikuvaus IRA-aktivistin nälkälakosta 1980-luvun pohjoisirlantilaisessa vankilassa.

Läpimurtonsa McQueen teki 1800-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuvalla orjakuvauksella 12 Years a Slave (2013), josta hänet palkittiin parhaan ohjauksen Oscarilla. Viime vuonna hänet aateloitiin elokuvallisista ansioistaan.

Kunta Kinte Dub

Taistelu toteutumattomien ihmisoikeuksien puolesta kuuluu siis McQueenin elokuvatuotannon tärkeimpiin teemoihin, ja Small Axe on aihemaailmaltaan omakohtaisesti tuttu.

”Musiikki on näiden viiden elokuvan polttoaine. Musta väestö haki musiikista turvaa pysyäkseen järjissään. Sitä tarvittiin jotta selviäisi”, McQueen kertoo.

”Elokuvassa Lovers Rock ihmiset kohtaavat viikolla niin paljon tyhjänpäiväisyyttä ja rasismia, että he elävät viikonloppua ja sen juhlia varten. Silloin he voivat olla mitä haluavat”.

McQueen muistuttaa olleensa itsekin vastaavissa juhlissa.

”Kun kuulin The Revolutionariesin kappaleen Kunta Kinte Dub tunsin ravistuksen kehossani!”

Symboliseen asemaan noussut instrumentaalikappale soi elokuvan pitkässä tärkeässä tanssikohtauksessa, jossa kamera liikkuu lattialla ihmiskehojen lomassa.

”Ilmiömäinen kuvaajani Shabier Kirchner on myös tasapainoilutaitoinen skeittari. Sama mikä tapahtui kameran edessä, tapahtui myös kameran takana. Meidät tekijät temmattiin mukaan tanssiin, mikä oli hyvin henkistävää.”

”Sellaista ei tapahdu joka päivä!”

Poliisiksi ja kirjailijaksi

Järisyttävä avauselokuva Mangrove kertoo nottinghilliläisestä ravintolasta, jota puolustanut mielenosoitus johti historialliseen oikeudenkäyntiin: ensimmäistä kertaa Lontoon poliisin todettiin harjoittavan rotusyrjintää.

Jo mainittu Lovers Rock romansseeraa reggaen rytmein. Red, White and Blue puolestaan kertoo Lontoon ensimmäisestä mustasta poliisista, joka kohtaa sekä kollegojen rasismin että yhteisöllisen petturuuden syytökset.

Alex Wheatlen päähenkilö saa tuomion osallistumisesta Brixtonin mellakoihin, mutta löytää vankilassa lukemisen ja päätyy arvostetuksi kirjailijaksi.

Päätöselokuvassa Education lontoolaisia mustia lapsia siirretään tavallisista opinahjoista niin sanottuihin heikkolahjaisten kouluihin.

Small Axe, la 12.6. 20.55, Teema & Fem

X