Paul Gauguin taidedokumentti kertoo taidemaalarin viimeisistä kahdesta vuodesta Marquesassaarten Hiva Oassa

Ranskalaisdokumentti keskittyy lähinnä taidemaalari Paul Gauguinin viimeisiin vuosiin. Uransa ajan Gauguin etsi mahdollisimman primitiivistä elinympäristöä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Paul Gauguin viimeisiin maaluksiin kuuluva Jeune fille à l’éventail (1902) esittää marquesassaarelaista naista. Gauguin kuoli Marquesassaariin kuuluvalla Hiva Oan saarella vuonna 1903.

Ranskalaisdokumentti keskittyy lähinnä taidemaalari Paul Gauguinin viimeisiin vuosiin. Uransa ajan Gauguin etsi mahdollisimman primitiivistä elinympäristöä.
(Päivitetty: )
Teksti: Pertti Avola

Yle Teeman taiteilija- ja taidedokumenttien sarjassa on vuorossa Dominique Agnielin ja Laurence Thriat’n 2016 valmistunut ranskalainen Paul Gauguin – paratiisi horisontin takana.
Se kertoo pääasiassa taidemaalari Paul Gauguinin viimeisistä kahdesta vuodesta Marquesassaarten Hiva Oassa, mutta käsittelee myös Gauguinin koko uraa ja elämää.

Gauguin syntyi Pariisissa 1848, mutta vietti ensimmäiset kuusi vuotta elämästään Perussa. Palattuaan äitinsä kanssa Ranskaan Gauguin liittyi kauppalaivastoon 17-vuotiaana heti koulusta päästyään. Hän kierteli maailmaa kauppa- ja sotalaivoilla kuusi vuotta, ja alkoi sitten työskennellä pörssimeklarina.

Gauguin vietti 11 menestyksekästä vuotta pörssivälittäjänä ja liikemiehenä sekä avioitui tanskalaisen Mette-Sophie Gadin kanssa. He saivat viisi lasta, mutta avioliitto hajosi lopulta siihen, että Gauguin päätti ryhtyä päätoimiseksi taiteilijaksi.

Gauguin oli samalla sekä hyvin moderni että vanhanaikainen hahmo. Hän oli taitava sekä provosoimaan aikansa yhteiskuntaa että markkinoimaan itseään, mutta vastusti ankarasti kaupungistumista ja teollistumista.

Kapinallinen taiteilija

Gauguin etsi koko uransa ajan mahdollisimman alkuperäistä, primitiivistä ympäristöä asukkaineen. Ensin hän löysi sen Bretagnesta, sitten Ranskan Polynesiasta. Unelma moisesta paratiisista tosin tavallaan aina karkasi Gauguinilta, sillä esimerkiksi Tahitilla hän ei suinkaan kohdannut turmeltumatonta alkuasukasyhteisöä vaan siirtomaavallan tiukkaan katoliseen muottiin pakottaman asujaimiston.

Taiteilijana Gauguin aloitti impressionisti Pissarron tukemana, mutta siirtyi myöhemmin symbolismiin ja syntetismiin. Taiteilijan rohkeat värit ja sommitelmat eivät miellyttäneet aikakauden yleisöä, ei liioin hänen kapinallinen asenteensa. Polynesiassa hän joutui poikkiteloin paikallisen piispan kanssa, koska ei voinut sietää tapaa jolla siirtomaahallinto ja katolinen kirkko suhtautuivat alkuperäisväestöön ja sen kulttuuriin.

Gauguin – paratiisi horisontin takana avaa kiintoisasti Gauguinin taidetta, mutta jättää hänen henkilönsä vähemmälle huomiolle. Äänessä on pääasiassa taidehistorioitsija Caroline Boyle-Turner, joka esittelee muun muassa sellaisia Gauguinin merkkiteoksia kuin Bretagnen kauden Näky saarnan jälkeen ja Keltainen Jeesus sekä Polynesiassa syntyneet Ia Orana Maria, Manao Tupapau sekä Mistä tulemme, mitä olemme, mihin menemme.

Arvostusta kuoleman jälkeen

Gauguin menehtyi Hiva Oassa toukokuussa 1903 54-vuotiaana, kesken katkeran siirtomaavallan virkamiesten kanssa käydyn oikeustaistelun. Hänen taidettaan alettiin arvostaa ja ymmärtää vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Niistä teoksista, joita myytiin Hiva Oalla huutokaupassa Gauguinin kuoleman jälkeen muutamalla frangilla, saa nyt miljoonia.

Etenkin Picassoon ja Matisseen Gauguinin taide vaikutti 1900-luvun alkupuolella voimakkaasti.

Gauguin – paratiisi horisontin takana on kelpo taidedokumentti, mutta siitä jää kaipaamaan syvemmältä luotavaa näkemystä taiteilijan persoonaan ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin.

Paul Gauguin – paratiisi horisontin takana, ti 10.6. klo 20.00 Yle Teema & fem

X