Salaisuuksien illallinen on kitkerä satiiri keski-ikäisten ja keskiluokkaisten ystävysten tekopyhyydestä
Salaisuuksien illallisesta tuli Italiassa suuri menestys. Siitä on myös tehty useita erimaalaisia versioita.
Kamarielokuva alkaa hieman komediallisena, mutta muuttuu sitten kitkeräksi satiiriksi.
Paolo Genovese on Paolo Sorrentinon ohella harvoja italialaisia nykyohjaajia, joiden elokuvia on meillä tuotu teatterilevitykseen. Genovesen Salaisuuksien illallinen on tarina seitsemästä ystävyksestä, jotka kokoontuvat illalliselle.
Aluksi kaikki on hyvin, mutta sitten keksitään erikoinen seuraleikki. Porukka päättää, että kaikki illan aikana kullekin tulevat puhelut ja tekstiviestit ovat kaikkien kuunneltavissa ja luettavissa. Eihän vanhoilla ystävillä ole salaisuuksia. Vai onko sittenkin?
Kamarielokuva alkaa hieman komediallisena, mutta muuttuu sitten kitkeräksi satiiriksi keski-ikäisten ja keskiluokkaisten ystävysten tekopyhyydestä, moraalisesta heikkoudesta ja itsekkyydestä. Tarkoitus on pistellä porvarillista maailmankuvaa hieman laajemminkin. Melko pitkälle satiiri toimii hyvin, mutta elokuvan lopussa Genovese tuntuu menettävän oman moraalisen rohkeutensa ja antaa elokuvalleen kummallisen, kaiken edellä nähdyn tyhjäksi tekevän päätöksen. Ikään kuin kaikki esille tullut mädännäisyys olisikin silkkaa kuvitelmaa.
Salaisuuksien illallinen, pe 22.11. klo 21.00 Yle Teema & Fem
Lue myös: Beecham House -draamasarjassa yhdistyy historia ja eksotiikka