Selviytyjät Suomi: Kovaa peliä Haaparannan saaristossa Perämerellä
Muusikot Johanna Pakonen ja Elias Gould olivat helpottuneita siitä, että Selviytyjät Suomi siirrettiin tällä kaudella Filippiineiltä Perämerelle.
”Läksin Selviytyjiin sillä mielellä, että kyllä pohjoisen ihminen tietää, miten täällä pukeudutaan. Ei se ihan nappiin mennyt”, Johanna Pakonen (3. oikealta) nauraa. Elias Gould (4. oikealta) oppi Selviytyjät Suomi -ohjelman kuvauksissa nauttimaan luontoelämyksistä.
Johanna Pakonen huokaisi salaa helpotuksesta kuullessaan, että Selviytyjät Suomi kisattaisiin tällä kertaa Haaparannan saaristossa Perämerellä. Pakonen olisi kyllä viihtynyt Filippiinien lämmössäkin, ja hän oli jo ehtinyt aloittaa treenaamisen vahvistaakseen kehoaan kohtaamaan koitokset tropiikissa.
Yksi asia Pakosta kuitenkin arvelutti. Ötökät.
”Minulla on hirveä ötökkäkammo. Sen vuoksi olin alkanut vähän jännittää, miten pärjään tropiikissa. Kuvaukset Pohjolassa olivat siis minulle 150 000 kertaa parempi vaihtoehto”, Pakonen sanoo.
Aivan turvassa ötököiltä hyisessä Pohjolassakaan ei tosin oltu.
”Inhoan eniten hämähäkkejä, ja niitä roikkui heti ensimmäisenä päivänä tukassani ja tippui joka paikasta. Siinä kyllä väkisin hämähäkkikammo karisi. Olen tosin joutunut jo aikaisemminkin vähän opettelemaan pelastajaäidin roolia ja nirhaamaan hämähäkkejä, kun olen ollut niin kauan kahdestaan lapseni kanssa.”
Jyrkkä ei käärmelaatikolle
Pakosen muusikkokollega Elias Gould olisi saattanut jopa jättää Selviytyjät kokonaan väliin, jos kisa olisi käyty edelliskausien tapaan Filippiineillä. Häntä hirvittivät puolestaan käärmeet.
”Käärmeet ovat minulle sellainen elämänmittainen painajainen. Olen asunut teini-iässä Sambiassa, ja siellä sai juosta käärmeitä karkuun”, Gould kertoo.
Tämän vuoksi Gould halusi varmistaa yhden asian, ennen kuin lupautui mukaan Selviytyjiin.
”Olen katsonut ohjelman jenkki- ja Suomi-versiota, ja ne sekoittuivat mielessäni johonkin Pelkokertoimeen. Ainoa kysymykseni ohjelman tuotannolle oli: eihän minua vain pakoteta menemään käärmeiden kanssa mihinkään laatikkoon? Kaikki muu käy, kunhan sellaista tehtävää ei tule.”
Saatuaan lupauksen, ettei päädy käärmelaatikkoon, Gould oli valmis mukaan.
Juontaja Juuso Mäkilähteen mukaan kuvauksissa nähtiin kyllä yksi kyykäärme. Gould ei suostu paljastamaan, joutuiko hän matelijan kanssa silmäkkäin.
”En saa kertoa ohjelman sisällöstä mitään etukäteen.”
Liian tiivistä yhteiseloa
Kaikkein rankinta sekä Gouldille että Pakoselle oli lopulta tiivis yhteiselo muiden kilpailijoiden kanssa.
Gould nautti kyllä uusiin ihmisiin tutustumisesta, mutta kaipasi päivä päivältä enemmän omiin ympyröihinsä, kotiin tyttöystävän ja koiran luo. Samaan aikaan uudet tuttavuudet olivat koko ajan ympärillä.
”Selviytyjissä oli ihania ihmisiä, ja pärjäsin kyllä jengissä. Mutta kun on jatkuva nälkä ja pitäisi jaksaa olla koko ajan hyvä tyyppi, sisällä alkaa kiehua. Niinkin pieni asia kuin jonkun ihmisen nauru saattoi alkaa ärsyttää järjettömästi. Miksi ihmeessä tuon on pakko nauraa tuolla tavalla?” Gould muistelee.
Samantapaisia tuntemuksia itsessään tunnisti myös Pakonen.
Pakoselle kaikkein raskainta Selviytyjissä oli kisaan kuuluva pelaaminen ja juonittelu, joista hän halusi sanoutua kokonaan irti.
”Yllätin itsenikin sillä, miten syrjäänvetäytyvän ja tarkkailevan roolin otin. Tiesin kyllä sen, että kaipaan paljon rauhaa ja hiljaisuutta, joita luonnossa riittikin. Ihmiset olivat kuitenkin aika kovaäänisiä, joten läksin monta kertaa yksin poimimaan marjoja”, Pakonen naurahtaa.
Selviytyjät Suomi, la 27.2. klo 20.00 Nelonen