Sharp Objects -draamassa on kikattavia, masentuneita ja lopullisesti hurahtaneita naisia

Amerikkalaisdekkarin teemana on etsiminen: julman sarjamurhaajan ja kaikkien muiden mielenterveydellisen vakauden.

Amy Adamsin (kuvassa) esittämä chigagolaistoimittaja palaa missourilaiseen kotikaupunkiinsa kirjoittamaan teinityttöjen murhista. Katsojalle paljastetaan tilannetta hitaasti, kuinka naisten nöyryytys on Wind Gapin kaupungin ylpeyden aihe.

Samalla suuri osa kommunikaatiosta käydään eri ikäpolvien naisten välillä: kikattavien, masentuneiden ja lopullisesti hurahtaneiden.

Ennen Sharp Objects -romaanin kirjoittamista Gillian Flynn teki pitkän uran journalistina. Ymmärryksen työstä huomaa esimerkiksi päähenkilön mutkattomasta tavasta hankkia tietoa. Flynniä on syytetty naisvihamielisyydestä, mutta hän on sanonut haluavansa kirjoittaa moniulotteisia naishahmoja, myös ämmämäisiä ja vastuuttomia.

Kaksi uusinta kirjaa – Dark Places ja Gone Girl – on jo käännetty elokuviksi. Myös vuoden 2006 esikoisteoksesta Sharp Objectsista oli useita elokuvasuunnitelmia, mutta lopulta HBO tilasi kahdeksanosaisen tv-sarjan.

Flynn halusi esikoiseensa kostean ja goottilaisen tunnelman, ja se välittyy myös audiovisuaalisesti. Dallas Buyers Clubin ja HBO-hitin Big Little Liesin ohjaaja Jean-Marc Vallée onnistuu yhdistämään kiihkeyden ja uneliaisuuden.

Menneet tapahtumat limittyvät vilisevään kuvaan, kun päähenkilö uppoaa kesken tilanteiden muistoihin. Karsittu äänimaailma korostuu: askeleet puulattialla, sirkat ja hörppiminen.

Henkilöt ovat turtana alkoholista. Kun sitä on juotu pitkin päivää, yöllä on hetken hauskaa luukuttaa nuoruuden musiikkia. Pian taas hävettää.

Sharp Objects, ma 9.7. HBO Nordic