Peter von Baghin suurtyö Sininen laulu esitetään uusintana

Peter von Baghin (1943–2014) Sininen laulu alkoi pyöriä tv:ssä joulukuussa 2003. Kuka uskoisi 12-osaisesta kulttuuripanoraamasta olevan jo niinkin kauan. Syntyi klassikko, johon kenenkään muun kapasiteetti ei olisi riittänyt. Ja sarja on vielä viihdyttävä ja takeltelematonkin.

Sarja ei pysähtele. Siitä syystä Sininen laulu ei oikein käy suomalaisen kulttuurin perehdytyskurssiksi ulkomaaneläville. Esimerkiksi ykkösjakson sankareihin kuuluvasta Aleksis Kivestä ei sanota, mitä kaikkea hän kirjoitti. Eikä oikein edes, kuinka mullistavaa oli vääntää romaani ruotsin sijasta suomeksi.

Juuri jättämällä faktaluettelot pois ”Petteri” on saanut läpileikkaukseen vauhtia ja elämyksellisyyttä. Käytännössä näin: Seitsemän veljeksen sisällöstä ei sanota halaistua sanaa, mutta kahden eri taidelajin edustajat Kari Hotakainen ja Olli Mustonen kuvailevat komeasti, miltä oikeasti tuntuu lukea tuo romaaneista ensimmäinen.

Sitaatit singahtavat aikojen yli

Sinisessä laulussa Peter von Bagh pulppuilee ja yhdistelee aiempien töidensä aiheita tavalla, joka todellakin osui ja upposi.

Työrutistus ei ole ollut helppo. Timanttien puristaminen ei ole sitä. Sinisen laulun mielellään viljelemänä keinona erottaa aikojen yli singahtavat sitaatit, kun esimerkiksi Jorma Uotinen nahkahousuissaan kertoilee Hugo Simbergin Halla-maalauksen pohjalta laatimastaan tanssiproggiksesta.

Kaikkien tällaisten suurhistoriikkien vaikeus on, että jotenkin se suuri aineisto on pystyttävä järjestelemään. Tässä von Bagh ylittää itsensäkin. Vaikkakin esimerkiksi ykkösosassa kerronta on järjestetty sikäli takakenoon, että Akseli Gallen-Kallelan ja Eino Leinon slotit sijoittuvat vasta sisällissodan jälkeen kummankin maestron hiipumisen aikaan.

Jos nyt Kalevala-kuvittaja Gallen-Kallelan voi sanoa hiipuneen, mutta taidehistorioitsija Markku Valkonen mainitsee hänestä tulleen jarruttaja uusien, roisimpien näkijöiden taiteelle, kuten Tyko Salliselle.

Sisällissodalla liikkeelle

Avausjakso (Tällaisia me olemme 1900–1920) täydentää suunnattoman hyvin tämän vuoden uusia sisällissotaruoppauksia. Tunnustettu kulttuuriväki oli enimmäkseen valkoista. Paavo Haavikko kehuu kirjailijoista Juhani Ahon kirjoittaneen parasta tekstiä sisällissodasta. Panu Rajala painottaa F. E. Sillanpään Hurskaan kurjuuden ansioita.

Petterin dokumentissa ja muutenkin 2000-luvun alussa puhuttiin vielä kansalaissodasta, nykyään sisällissodasta.

Sinisen laulun kallista kirjaversiota (2007) von Bagh ei saanut läpi silloisella vakikustantajallaan, mutta toisen talon sitoutunut satsaus toi teokselle Tieto-Finlandian.

Sininen laulu, ke 31.1. klo 15.00 Teema & Fem