Suuri hirvivaellus -ohjelma kietaisee mukaan pohjoisen luonnon kuvilla ja rytmillä – Tarjolla on pitkää ja kaunista luontokuvaa ilman selityksiä

Ohjelman pääosassa ovat hirvet, joita suomalainen autoilija ei yleensä halua edes kohdata – tai sitten katselee semmoista pyssyn tähtäimen yli. Valloittavia tuttavuuksia lehmien metsäserkut näyttävät siviilissä olevan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

© Anders Strömquist / SVT

Ohjelman pääosassa ovat hirvet, joita suomalainen autoilija ei yleensä halua edes kohdata – tai sitten katselee semmoista pyssyn tähtäimen yli. Valloittavia tuttavuuksia lehmien metsäserkut näyttävät siviilissä olevan.
Teksti: Pekka Eronen

”Oho, onpa hirvi iso. Eiks se huku noihin kevätjäihin? Ai osaa ne uida. Katopas, ne syö mäntyä.”

Ja niin edelleen. Vajaan tunnin ohjelma on koostettu kolme viikkoa kestäneestä ruotsalaisesta slow tv -lähetyksestä. Eli tarjolla oli pitkää ja kaunista luontokuvaa ilman selityksiä. Tiivistelmään on saatu mahtumaan paljon, vaikka hoppua vältelläänkin.

Luonto-ohjelma ilman Jarmo Heikkisen tapaista kaiken tietävää kertojaa voi olla kiireiselle urbaani-ihmiselle aluksi hämmentävää seurattavaa. Sitten pohjoisen luonnon kuvat ja rytmi kietaisevat tunnelmaansa. Terapiasta se käy. Kiehtovia ovat myös siivekkäät ja monenkarvaiset eläjät, joita ohjelma ei velvoita katsojaa tunnistamaan. Riittää, että ihailee ja arvostaa.

Ja ihmettelee: ”Oliks noi mustan kanan näköset metsoja vai mitä? Voi kun joskus näkis oikeesti tommosen majavan. Ton sammaleen voi melkein haistaa…”

Suuri hirvivaellus – parhaat palat 2022, sunnuntai 30.10. klo 20.00, Teema & Fem

Lue myös: Suomen rakastetuin ääni – Jarmo Heikkisen kertojanääni on erottamaton osa Avaraa luontoa

”Tarinankerronta voi olla hyvin koskettavaa ja lohduttavaa vuorovaikutusta: herkimmillään sen voi kokea iltasatua lukiessa ja kuunnellessa”, Jarmo Heikkinen pohtii. Yhdestä asiasta hän on varma: äänen merkitys ei vähene.

”Tarinankerronta voi olla hyvin koskettavaa ja lohduttavaa vuorovaikutusta: herkimmillään sen voi kokea iltasatua lukiessa ja kuunnellessa”, Jarmo Heikkinen pohtii. Yhdestä asiasta hän on varma: äänen merkitys ei vähene. © Pekka Nieminen / Otavamedia

X