Totuuden perässä – Vuosi The New York Timesin toimituksessa

Donald Trump nimittää mediaa viholliseksi. Dokumenttisarja seuraa, miten The New York Timesin toimitus muuntautuu käsittelemään faktoista piittaamatonta presidenttiä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Presidentti Donald Trump julisti sodan mediaa vastaan noustuaan valtaan. Yhtenä päävihollisenaan hän pitää arvostettua The New York Times -lehteä.

Donald Trump nimittää mediaa viholliseksi. Dokumenttisarja seuraa, miten The New York Timesin toimitus muuntautuu käsittelemään faktoista piittaamatonta presidenttiä.
(Päivitetty: )
Teksti: Tero Kartastenpää

The New York Timesin toimittaja seuraa synkkä ilme kasvoillaan, kun Donald Trump lyttää hurraavien kannattajiensa edessä mediaa. ”Fake, phony, fake. Haluan teidän kaikkien tietävän, että taistelemme valeuutisia vastaan. He ovat ihmisten vihollisia.”

Uusi presidentti on tuonut uuden ongelman medialle. Aiemminkin journalistien piti toimia toistensa näkemykset ohittavan vasemmiston ja oikeiston välissä ja valmiudessa asettamaan jokainen sana oikein. Nyt heidän pitää päivittäin raportoida johtajasta, jota ei haittaa puhua ohi totuuden.

Showtime-kanavan neliosainen dokumenttisarja seuraa The New York Timesin politiikan toimittajia tekemässä uutisia Trumpista.

Alkuperäisnimi The Fourth Estate, neljäs valtiovalta, viittaa journalistien asemaan päättäjien vahtijoina. Kakkososassa käsitellään, kuinka The New York Timesin tilausmäärät ovat hurjassa kasvussa. Median halveksuja on auttanut pelastamaan laatumediaa, jonka rahaa Facebook ja Google syövät.

Kerrontaa rytmittävät tviitit ja tv-uutispätkät. Tyyli on suureksi osaksi cinema veriteä, kun pieni tuotantoryhmä – ohjaaja, kuvaaja ja äänittäjä – seuraa toimituksia New Yorkissa ja Washingtonissa. Kaikki on kuvattu vallitsevassa valossa, tilanteita seuraamalla.

Nine Inch Nails -yhtyeen Trent Reznorin ja Atticus Rossin musiikki luo uhkaavan tunnelman kuviin mahtitoimituksesta.

”Miten tämä tehdään?”

The New York Timesin tähtitoimittajat tuskailivat median kriisissä jo laadukkaassa seurantadokumentissa Page One (2011). Sarjan primus motor Liz Garbus nostaa nyt kärkeen yhteistyön.

Antoisinta on toimitusten yhteinen pohdinta, että miten tämä nyt tehdään, kun esimerkiksi tarkkaa tietoa Venäjä-tutkintaan liittyvistä puheluista puuttuu. Tutkivat toimittajat soittavat 120 lähdettään läpi, mutta jättävät uutisen silti odottamaan julkaisua.

Kokenut, palkittu dokumentaristi Liz Garbus sai Oscar-ehdokkuuden jazz-henkilökuvasta What Happened, Miss Simone? (2015) mutta sarja on lähempänä hänen palkittua vankilakuvaustaan The Farmia (1998). Garbus on käsitellyt filmitähteä runollisesti Love, Marilynissa (2012) ja shakkimestaria analyyttisesti Bobby Fischer vastaan maailma -dokumentissa (2011).

Seismisiä hyökyaaltoja

Garbus on sanonut, ettei sarja kerro uutisista tai Trumpin presidenttiydestä.

”Se kertoo journalisteista sopeutumassa poliittiseen maailmaan iskeneisiin seismisiin hyökyaaltoihin, ja yrittää päättää miten käsitellä sitä – kuinka he tekevät siitä ymmärrettävää. Kuinka he tuovat läpinäkyvyyttä ja päivänvaloa aiheisiin, joita piilotellaan”, hän kertoi Point of View Magazinelle.

Sopeutuminen tarkoittaa jatkuvaa hämmennystä, joka ei ole newyorkilaiselle toimittajalle tavanomaisin olotila.

Vuosi The New York Timesin toimituksessa, to 7.6. klo 21.55 Tv1

X