Dokumentissa Eero Saarisen poika Eric yrittää ymmärtää isänsä ajatusmaailmaa
Arkkitehti Eliel Saarinen tunnetaan Suomessa laajalti ainakin Helsingin päärautatieasemasta, mutta hänen poikansa Eero lienee suurelle yleisölle tuntemattomampi.
Eero Saarinen suunnitteli St. Louisin kuuluisian Gateway Archin 1960-luvun alkuvuosina. 192 metriä korkea muistomerkki valmistui 1965.
Tuntemattomammaksi jääminen johtunee siitä, että Eero Saarinen (1910–1961) teki kaikki tunnetut työnsä Yhdysvalloissa. Verrattain nuorena kuolleen Saarisen merkitys 1900-luvun arkkitehtuurille on kuitenkin suuri.
Eero Saarisen itsenäinen ura kesti vain kymmenisen vuotta, mutta sen aikana Saarinen loi ison joukon hienoja rakennuksia ja suunnitteli myös lukuisia raikkaan modernistisia huonekaluja kuten Tulppaani-tuolin.
Peter Rosenin tuottama ja ohjaama dokumenttielokuva Eero Saarinen, arkkitehti (2016) kertoo kaksi rinnakkaista tarinaa. Toisessa seurataan Eeron elämää ja työtä ja toisessa hänen poikansa Ericin yritystä löytää eräänlainen sopu etäiseksi jäänen isän muiston kanssa.
Eero Saarinen jätti perheensä toisen naisen vuoksi kun Eric oli 12, eikä hän ennen sitäkään ollut paljon kotona viihtynyt. Eric oli vain 19 isänsä kuollessa kesken aivokasvainleikkauksen 51-vuotiaana.
Rohkea kokeilija
Dokumentissa elokuvantekijänä oman uransa tehnyt Eric käy katsomassa isänsä tunnetuimpia rakennuksia eri puolilla Yhdysvaltoja ja yrittää niiden kautta ymmärtää Eeron ajatusmaailmaa sekä ihmisenä että arkkitehtina.
Rosenin elokuva avaa laajasti kuvaa Eero Saarisesta arkkitehtina, joka haastoi modernistisen laatikkoajattelun ja avasi arkkitehtuurin muotokielelle uusia väyliä rohkeilla ja mielikuvituksellisilla kokeiluillaan.
Lukuisten esimerkkien joukossa ovat muun muassa Washington-Dullesin kansainvälinen lentoasema, Yalen yliopiston jäähalli Ingalls Rink, CBS:n toimitalo New Yorkissa, Yalen collegerakennukset Morse ja Stiles sekä tietenkin Saarisen ehkä yhä tunnetuin teos, St Louisin Gateway Arch.
Monet Saarisen suunnittelemat rakennukset olivat vasta valmisteilla hänen kuollessaan, mutta Saarisen toinen vaimo Aline huolehti siitä, että rakennukset saatettiin valmiiksi.
Tuoreus on säilynyt
Saarisen henkilökuvaa valotetaan hänen omien sanojensa kautta (lukijana on Peter Franzén) sekä Alinen ja Eeron kirjeenvaihdon välityksellä. Sekä tietenkin Eric Saarisen muistikuvilla ja mietteillä. Mukana on myös asiantuntijoiden haastatteluja, paljon valokuvia ja muutamia arkistofilmien pätkiä.
Tuloksena on kattavan tuntuinen, henkilökohtainen dokumentti, jonka esimerkit todistavat että Saarisen arkkitehtuuri ja muotoilu eivät olleet rohkeita ja kauniita vain omana aikanaan vaan ne ovat säilyneet yhä tuoreina ja inspiroivina.
Tai kuten Eero Saarinen itse dokumentissa näytettävässä filminpätkässä toteaa: ”Arkkitehtuurin tarkoitus on sekä merkitä muistiin että korostaa ihmisen aikaa maan päällä.”
Eero Saarinen: Arkkitehti, ti 24.10. klo 21.00 Teema & Fem