Vaietut asiat ja salaisuudet nousevat pintaan uudessa ruotsalaisessa draamasarjassa

Uunituoreessa ruotsalaisessa draamasarjassa tarkastellaan kansankodin kääntöpuolta kolmen eri perheen näkökulmasta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kaverukset Erik (Dante Wiechel), Benny (Anton Forsdik)ja Mikael (Birger Robach) elivät teini-ikäänsä rivitaloalueella.

Uunituoreessa ruotsalaisessa draamasarjassa tarkastellaan kansankodin kääntöpuolta kolmen eri perheen näkökulmasta.
(Päivitetty: )
Teksti: Henri Waltter Rehnström

Kolme perhettä ovat naapureita ulkoisesti viihtyisällä rivitaloalueella. Jokaisella on omat salaisuutensa ja kipupisteensä, jotka yritetään pitää piilossa. Vaietut asiat nousevat kuitenkin väkisin pintaan.

Tämä on asetelma uudessa ruotsalaisessa draamasarjassa Päivät joina kukat kukkivat. Sarjassa vilkaistaan kansankodin kulissien taakse ja vaelletaan luontevasti eri aikakausien välillä.

Aineellinen hyvinvointi on turvattu, mutta sisällä kuohuu.

Ahdistunut keskiluokkainen mielenmaisema ei sinänsä ole käsikirjoittaja-kirjailija Jonas Gardellille (Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin) vieras. Hän pureutui siihen satiirisesti jo varhaisessa, Susanne Bierille kirjoittamassa elokuvassaan Pensionaatti Oskar (1995). Siinä rivitaloperheen elämä häiriintyy, kun isä rakastuu lomamatkalla nuoreen mieheen.

Nyt Gardell käsittelee samaa aihetta, mutta laajemmin ja vakavammin.

Ajasta toiseen sujuvasti

Päivät joina kukat kukkivat liikkuu kolmella eri aikakaudella, 1970-luvulla, 80-90-lukujen taitteessa ja nykyajassa. Sarjan dramaturginen rakenne on tarkasti hallittua.

Kerronta hyppii luontevasti edestakaisin vuosikymmeneltä toiselle. Tarinan langat nivotaan näppärästi yhteen todellisten historiallisten tapahtumien kanssa. Sujuvasta aikahyppelystä suuri kiitos kuuluu myös sarjan ohjaajalle ja leikkaajalle Simon Kaijserille. Tv-kerronnassa tapaa harvoin yhtä dynaamista editointia.

Aikakausien välillä poukkoileva kerronta viestittää, miten menneisyys ja muistot ovat jatkuvasti läsnä sarjan henkilöiden olemisessa ja tekemisissä. Maailma ympärillä saattaa muuttua ja modernisoitua, mutta hahmojen sisäinen todellisuus pysyy samanlaisena. Sarjan varsinaisia päähenkilöitä, tai pikemminkin näkökulmahenkilöitä, ovat perheiden lapset, joiden kautta menneisyyttä ja maailmaa tarkastellaan.

Lapsuus ei lopu

Erik (Rasmus Luthander) on isätön poika, joka isäksi tultuaan alkaa kiinnostua sukunsa juutalaisista sukujuurista. Mikael (Ulf Friberg) joutuu vielä aikuisenakin kärsimään perhettään terrorisoineen Torbjörn-veljensä (Jacob Ericsson) edesottamuksista. Bennystä (Johan Rheborg) tulee puolestaan menestyvä teatterintekijä, jonka teoksia perheen ja lapsuudenympäristön tapahtumat innoittavat.

Lapsuuden tapahtumat ovat tehneet heistä enemmän tai vähemmän katkeria, tai ainakin surumielisiä. Mutta menneisyydestä olisi osattava päästää irti ennen kuin voisi jatkaa elämistä nykyhetkessä. Muutoin ihminen elää ikuisesti lapsuuttaan. Juuri tästä sarja yrittää kertoa, ja tekeekin sen taitavasti.

Päivät joina kukat kukkivat on vahvasti kirjoitettua, huolella ohjattua ja tarkasti näyteltyä draamaa. Kerronta on sujuvaa ja ilmavaa. Se antaa hahmoille ja tilanteille aikaa kehittyä. Hahmoista on tehty samaistuttavia, minkä vuoksi heidän ratkaisujaan ja tekemisiään on helppo ymmärtää.

Päivät joina kukat kukkivat, su 20.1. klo 21.00 Yle Teema & Fem

X